Pinterestin ja talven huumaama

Liityin Pinterestiin. Tässä kohtaa ystäväni varmaan huokaisevat syvään, koska minä todella tulen käsittämättömän jäljessä näissä. En ole vielä päässyt edes Instagramiin. Kerran tosin kokeilin, mutten osannut. ANYWAY, se Pinterest. On se taivaan lahja. Koukutuin saman tien. Tietysti muiden ideoista tulee hyvälle tuulelle, ja tajusin niiden kautta että kaikki askartelu on nyt toteutettava, koska koulun alettua sille ei ole taaskaan enää aikaa.

 

Kampausten, bohotyylin ja askarteluohjeiden selaamisen jälkeen koitin nukkua. Ei onnistunut, koska edellisten lisäksi niitä omia ideoita alkoi tupsahdella aivan mielettömällä tahdilla päähäni. En saanut hiljennettyä päänsisäistä mekkalaa. Valokuvaukseen, hiuksiin, sisustukseen, ruuanlaittoon ja jopa omien videoiden tekemiseen iski mahtava inspiraatio. Tätä olen odottanut. Se oli kuin joku pidätetty luovuuden vimma, joka nyt aivojeni rentoutuessa pääsi täyteen vauhtiinsa. Menin niin sekaisin, että suunnittelin kokonaisen videoiden sarjan Youtube-kanavalleni, jota ei ole vielä edes olemassa. Ehkä näitä pitää hieman kypsytellä... Jos joku haluaa kurkata Pinterest-sivuani, se löytyy tästä.

Meitsi on taas kotona hei. Pelkäsinkin jo, että opiskelu on tehnyt minusta takakireän, epäluovan ihmisen. Jossain vaiheessa meinaan havahduin siihen, että mulla ei ole tänne mitään "hauskaa" sanottavaa. Mutta ei syytä huoleen! Kroppa ja mieli ovat nyt rentoutuneet, enkä haluaisi samanlaista paniikkia kevään edetessä kuin syksyllä oli. Ihan sama kuinka paljon tekemistä tulee.

Olen ollut jopa niin hurja, että rynnistin eilen porukan mukana laskettelemaan. En ole tehnyt sitä vuosiin, ja nyt tuli kauhea hinku päästä Ruotsiin skimbaamaan! En edes muistanut, että jotenkin laskettelussa on ihan omat sääntönsä. Mäessä näitä juttuja tuli mieleen enemmän, mutta muistan nyt vain kaksi: a) muille annetaan tilaa ja b) lasketellessa ei olla hapankaaleja. Siellä vain mennään! Lasten harjoittelumäessäkin joku voi näemmä kaatua (ja kaataa tavaroita). Itse kaaduin väkijoukon edessä vasta viimeisen laskun jälkeen, ja meninkin saman tien ihan selälleni. Laskettelun parasta antia on myös se, että uni tulee illalla ihan salamana, ja sitten nukutaan kuin tukki.

Kuvat ovat viikonlopun "metsäretkeltä". Lempimaisemissa taas mentiin ja hyvässä seurassa. Onneksi joku jaksaa samoilla kanssani. :)