Omnom-elämää

En tiedä miksen ole aiemmin aiheesta hehkuttanut: rakastan ruokaa ja nykyisin myös ruuanlaittoa. Olin vielä ensimmäisessä asunnossamme aika laiska kokkaamaan, koska J teki sitä niin innolla ja minulla oli muuta vastuuta kotona. Minun piti seistä nurkassa ja palvella häntä Tietysti innostuin siitä itse syömisestä joka kerta... Mutta mitä enemmän kokkailen tavallisiakin ruokia, sitä enemmän innostun. Olen tietysti aina nauttinut esimerkiksi leipomisesta.

Tajusin yhtenä päivänä että mikä siinä sitten viehättää: Olin yksin kotona, ja mun piti valmistaa yksinkertainen lasagne. Pistin sattumoisin HIMin musiikkia soimaan, ja siinähän vierähti yhtäkkiä lähes tunti kuunnellen koko albumi loppuun, ja flow'n viemänä asettelin lasagnelevyjä vuokaan. Kerrankin en ajatellut kenties yhtään mitään. Ruuanlaitto on mielestäni myös siksi kivaa, että siinä saa olla vähän luova ja saa tehdä käsillä. Pilputtaa, sekoittaa ja haistelee kaikkea. Olen kaikessa muussa käsityössä ihan luuseri, mutta kukapa ei tykkäisi leikkiä ruualla. Luovuus tosin ei pääse täyteen kukkaansa, koska noudatan reseptejä aika tarkasti, mutta kuitenkin. Ruuan esillelaittaminen on tietysti yksi huippujuttu - tavallinen salaattikin näyttää pöydässä jo houkuttelevalta, mutta erityisesti eräissä meksikoteemaisissa bileissä kattaus oli kohdallaan. ;) Siis kaikille aisteille jotain!

Oikealla ruokapöytäni, jossa toistaiseksi avaamaton punkkupullo odottaa sopivaa hetkeä (ruokaa) tulla juoduksi. :)

 Ja sitten itse ruuan maistelu: brunssilla en käy paljon, mutta siellä ja buffeteissa on kivaa ottaa jokaista makua ihan hiukan lautaselle. Ruuassa ei ole pelkästään se että vatsa täyttyy, vaan että suussa tuntuu mukavalta ja maistuu hyvälle. Mulla saattavat mennä silmät kiinni, jos ruoka on oikein ihanaa. :D Näen hyvät apajat kasvisruuassa, koska siellä on tietysti paljon makuyhdistelmiä joita en ole vielä maistanut. Ystäväni toi luokseni kasvispastaa jossa oli sieniä ja aurinkokuivattuja tomaatteja, ja se oli tosi herkullista! Tunsin joskus nuoren miehen, joka söi liioittelematta joka toinen päivä kanaa ja riisiä ja joka toinen päivä makaronia ja jauhelihaa. Sunnuntaisin hän kävi Hesellä. Välipalat vaihtelivat, mutta en voi käsittää moista yksitoikkoisuutta. Maailma on täynnä makuja, ja joku vetää vain kolmea eri settiä vaikka varaa olisi enempään.

Ja aion tehdä itse leipää lähiaikoina. Koska leipomon tuoksu omassa kodissa nyt olisi aivan sekopäisen ihanaa.