maanantai 31. maaliskuuta 2014

Nillitystä naapureista

Minua harmittaa uudessa asuinyhteisössäni se, että saan oikein puristaa tervehdyksen naapureiltani. Siistijä on ainoa, joka oikein huutaa huomenet. Useimmat vain jäävät tujottamaan että sanooko tuo jotain. En haluaisi aina olla ensimmäisenä tervehtimässä kun toinen katsoo koiranpentusilmillään, että mene sinä vain hissillä ensin. Vaikka sinne hissiin mahtuisi neljä ihmistä kerralla. Eräs nainen ei onneksi käyttänyt "unohdin jotain autoon" -taktiikkaa vaan tuli rohkeasti kanssani samaan aikaan hissiin. Mikä on pahinta mitä voi toisen ihmisen kanssa kommunikoidessa tapahtua? Mielestäni olen itsekin aika introvertti mutta tykkään kyllä käytöstavoista ja ihmisten moikkailusta. Hississä saa olla hiljaa eikä tarvitse rykiä täyttääkseen äänimaailmaa, joten mikäs siinä körötellessä pari kerrosta yhdessä. Sitäpaitsi "mihin menossa? kakkoseen" -keskustelu ei ole kuiva siinä kohdassa kun sen käy kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä. Varsinkaan jos minä repeän tahattomasti siinä tirskumaan.

Ja onhan niitä sosiaalisten tilanteiden pelkääjiä ja torikammoisia ihmisiä, mutta en usko että joka toinen vastaantulija. Letkautin tuossa sunnuntaikahveilla vanhemmille että jos meidän kerrostaloomme tulisi iso tulipalo, kaikki varmasti vain hiipisivät täydessä hiljaisuudessa ulos tärkeimpine tavaroineen ja vauvoineen, toisilleen sanaakaan sanomatta: Kyllä muutkin varmaan haistoi sen savun niin turha niille on mitään sanoa. Turha tässä nyt on ruveta panikoimaan. Joku varmaan jo soitti paloauton, mutta en varmasti kysy että kuka. Katsotaan nyt vain kun tuo rakennus palaa ja lopetetaan se tyhmien kysyminen. Mitä helvettiä joku itkee tuossa julkisesti, onko toi kuullut vakuutuksesta. Tuliko se Virtanen sieltä ulos, no en tiedä edes onko se mies vai nainen, mutta seinänaapurihan se taisi olla. Kyllä se sieltä itse pääsee. Yäk, tuossa on tuo Mehmetti joka aina flirttailee kun se tervehtii. Siis ei tarvitse hymyillä niin että hampaat näkyy, ei voi olla mun ruma naama sellaisen arvoinen.

Itse tiedän äänen perusteella että naapurissani asuu vauva, joten hänellä on myös varmaan vanhemmat. Pitäisi ehkä mennä tervehtimään, mutta minua katsottaisiin todennäköisesti nenänvartta pitkin, koska miksi hitossa naapurin pitäisi soittaa toisen ovikelloa turhan takia. Niin, miksi pitäisi tutustua ympärillä asuviin ihmisiin kun ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan paitsi sama hissi. Tupaantuliaiset olisivat kyllä hyvä tapa kutsua samalla naapuritkin käymään. Tosin heistä ei varmaan saapuisi paikalle kuin yksi, ja hänkin valittaisi että miksi pitää bilettää yöt läpeensä.

Tuttavani päivitti kerran Facebookiin, että hänen palohälyttimensä oli huutanut kuulemma puolisen tuntia ennen hänen saapumistaan kotiin. Naapurit olivat kuulleet sen mutta kukaan ei ollut tarkistanut onko asunnossa oikeasti hätä. Onneksi mitään paloa ei ollut syttynyt, mutta kyllä täytyy taas nostaa hattua tälle lammaslaumalle maassamme. Eihän se ole minun asuntoni, korjaa itse hälyttimesi, eikä se varmaan ollut edes palohälytin vaan joku käytännön pila ihan naapureiden kiusaksi.

Taas hieman kuivasti yleistäen lähti viikko käyntiin. Tunnisteeksi perään Turku, koska oman minimaalisen kokemukseni mukaan idässä ja pohjoisessa on hieman eri meininki, mutta saattaahan se olla myös toisinpäin. Mitenkäs teidän huudeilla?

6 kommenttia:

Sirpale kirjoitti...

Täällä Helsingissä ainakin meidän taloyhtiössä on ihan huiput naapurit! Kaikki tervehtii ja olen löytänyt palohälytyksen aikana tutustuessani muihin ulosryntääjiin parhaan ystävänikin. Kolmen naapurin kanssa kahvitellana viikottain ja yhden kanssa käyn lenkillä :)

Anonyymi kirjoitti...

Sama meininki ollut jokaisessa talossa jossa olen asunut, mutta tässä nykyisessä asuu yksi mahtava tyyppi. Meillä on lähes identtiset aikataulut eli ollaan joka aamu klo 5.25 hississä yhtäaikaa ja autotkin on parkkihallissa vierekkäin. Tallustellaan yhdessä koko matka sinne hyvillä mielin ja sama homma yleensä myös kotiin palatessa. Niin, hän on maahanmuuttaja emmekä ymmärrä toistemme puheesta sanaakaan, mutta se ei haittaa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tästä se lähtee: Miten tullaan turkulaiseksi kolmessakymmenessä vuodessa... :D

Helli Pippanen kirjoitti...

Tosi mukava kuulla että tuollaistakin on! :) Salkkari-meininkiä on siis vielä oikeasti olemassa :D

Helli Pippanen kirjoitti...

Totta... ;D

Helli Pippanen kirjoitti...

Tuo kuulostaa kyllä hauskalta. :D Jos toinen onkin joku päivä sairaana tai muuta, niin musta on hellyyttävä ajatus, että "tuntematon" miettii että mihin se toinen mahtoi jäädä. :) Naapurisuhde tuokin!