torstai 10. maaliskuuta 2016

Festariunelmia

Koska joku varmasti ihmetteli negatiivista asennettani elämää kohtaan naistenpäivän postauksessa (vaikka kirjoitin sen iloisena, intoa puhkuen, kännis ja läpällä), pistetään ilmoille kesäfiiliksiä ja kesäkuvia! Minä ainakin odotan erityisesti tulevan kesän musiikillista tarjontaa - muuta tarjontaa en juuri voi tsekata, EHEHHE.

Festarikansahan voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan: ne, jotka menevät katsomaan kymmentä eri esiintyjää ja ovat melko mukavissa vaatteissa sekä rumissa aurinkolaseissa. He laulavat humalassa jo menomatkalla lemppariartistiensa biisejä, useimmiten se on PMMP. Sitten on se toinen ääripää, joka pukeutuu kuin Turun parhaaseen ravintolalaivaan ja lähtee alueelle pikniköimään ja tapaamaan kavereita tai uusia deittimahdollisuuksia. Itse kuulun kenties noiden kahden välimaastoon niin kuin tuhannet muutkin - en ainakaan tahallani lähde rumannäköisenä festareille, mutta se on sitten katsojasta kiinni.



Provinssi on jättänyt hämmentävästi sanan "rock" nimensä lopusta pois, mutta siellä saa sentään rahoilleen vastinetta rockin muodossa. Lähdemmekin sinne Meetvurstimiehen, siskoni ja hänen oman makkaramiehensä kanssa sinne lauantaiksi ihan Rammsteinia ja Biffy Clyroa varten! En ole koskaan nähnyt kumpaakaan (kunnolla) livenä, joten nyt haluan kokea sen mahdollisimman läheltä ja mielellään niin, että maa tärisee ja minä olen hikinen. Siellä on myös muita hyviä esiintyjiä, mutta noista kahdesta edes kerran elämässä 79 euroa ei tunnu missään.

Kurkkasimme Ruisrockin esiintyjät ennen kuin maksoimme Provinssi-liput, koska jos siellä olisi yhtä huumaavaa settiä, niin helpompaahan olisi jäädä Turkuun. Major Lazerin poijjaat siellä näkyivät ja he ovatkin lähellä sydäntäni, mutta pankkitilini ei ole vielä samalla viivalla kesäsuunnitelmieni kanssa. Keekin naama sivustolla ärsytti jo sen verran, että laitoin siskolleni melko tulista viestiä siitä, miksi Ruisrock ei ole vielä julkaissut loppuja artistejaan: "Ne varmaan miettii, ottaako ne pääesiintyjäksi Marionin vai Katri Helenan." Oikeasti ne varmaan laittavat Katri-neitokaisen lauantaiksi klo 00, ja Major Lazerin pojat saavat vinguttaa levyjään jossain anniskelualueen minilavalla. Koska suomalainen musiikki nyt vaan myy. Leidit lavalla -kokoonpanolla saisi neljä kärpästä yhdellä iskulla, kun lisättäisiin samalle lavalle vielä Paula Koivuniemi ja Lea Laven. Jos haluat tuntea olevasi Tartu mikkiin -ohjelman kiertueella, tule Turun Ruissaloon!


Okei, minulla ei ole kokemusta maamme muista festivaaleista, joten kannattaisi pitää ehkä suuta soukemmalla. Sen tiedän, että Elastinen ja Robin esiintyvät ihan kaikkialla. Tiedän myös, että jos Kaarinassa on joskus jotain meininkiä, niin se on kesällä Saaristo Openin aikaan, joka tuo hiljaiseen kylään jotain ääntä. Siitäkin varmaan valittavat sen 50 mökki-/omakotitaloasujaa, koska he joutuvat kuuntelemaan Frederikiä omalla pihallaan. Olisi kuitenkin kiva kuulla, että tapahtuuko muilla (kuin Ruississa) festareilla se, että päivällä kaikki ovat kaveruksia, mutta yöllä paikallisille tulee kiire päästä sieltä pois, ja tuntemattomille on pakko kiroilla ja nälviä? Se ei ole kovin viehättävää. DBTL:ää en suosittele ulkopaikkakuntalaisille noista syistä sekä siksi, että silloin keskustassa haisee ihan oikea pissa, ja roskia on kaikkialla. Vähän niin kuin vappu, mutta puistot pysyvät siisteinä.

Karjurock on kuulemma sellainen tapahtuma, että sinne ei mennä maksimekossa ja menestyvän naisen hatussa. Siskoni käy ystävineen näillä maaseutumarkkinoilla vuosittain autolla, ja siellä autossa kuulemma myös nukutaan. Viime vuonna he olivat onnistuneet saamaan unikaverikseen linnunpelättimen, koska festari on käytännössä keskellä peltoa.
 

Olen hehkuttanut monelle ensimmäistä festariani 17-vuotiaana. Lähdin sinne kolmen päivän lipun kanssa empimättä a) Kaarinasta asti pyöräillen b) selvinpäin kolmeksi päiväksi, koska jotenkin ei ollut edes käynyt mielessä, että siellä kuuluu juoda. Naiivi ämmä Menin ystävien mukana vaikka minkälaisten bändien yleisöön, joista olin nevahööd, ja hytkyin mukana jos innostuin. Pelasimme korttia jossain asfaltilla keskellä yötä, kun pyörämme kumit oli puhkottu. Eksyin yöllä pyöräni kanssa työmaalle, josta jotkut ohikulkevat insinöörit auttoivat minut pois. Olin silloinkin huononäköinen mutta silmälasit olivat kotona, joten en löytänyt itseäni ulos työmaalta... :D Ihme, että selvisin viikonlopusta noinkin ehjänä, vain lippu hävisi lauantai-iltana! Festivaalikokemuksista on kirjoitettu ainakin yksi kirja, enkä ihmettele. Lähtekää ihmiset kylille, tanssikaa ja laulakaa! Älkääkä tönikö toisianne.

Ei kommentteja: