Mukuloista

Kaikki varmaan kuulivat siitä latujupakasta. Lapset pois ladulta, ja päästetään konkarit hiihtämään kunnolla. Lapset pois lomamatkoilta ja hotelleista, kauppakeskuksista ja puistoista. Ne pitävät kauheaa ääntä, ovat kuolaisia ja räkäisiä. Söpöt vauvat saisi varmaan pitää vielä silmien korkeudella.

Vauva lähti eilen meiltä, kun äiti tuli hakemaan. Meillä oli ihan oikeasti kivaa se vuorokausi, paitsi että toiseksi viimeinen tunti meni itkiessä, ennen kuin hän nukahti. Vauvat tuoksuvat ihanilta, eikä niiden kakkavaipoissakaan ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Vauva oli aivan onnensa kukkuloilla saadessaan tuijottaa lähietäisyydeltä isoa, pyöreää lamppua. Lapset ainakin osaavat nauttia elämän pienistä iloista. Yksi hieman isompi lapsi laski kerran bussipysäkillä toistuvasti yhdestä kymmeneen, koska oli ilmeisesti juuri oppinut laskemaan. Minusta se oli vain söpöä eikä "vitun rasittavaa", kuten moni ehkä sanoisi.

Eivät lapset ole mitään loisia, jotka voi halutessaan eliminoida omasta elämästä. Väkiluku kasvaa, ja lapsia näkyy joka paikassa erivärisinä ja -kokoisina. Mutta kun pikkulapset ärsyttävät, alakouluikäiset jonnet ärsyttävät, teinitkin saisi jonkun mielestä ampua. Ehkä ne pitäisi kasvattaa jossain Lapin metsissä ja tuoda sivistyksen pariin, kun ne ovat valmiita? Sitten vain käsiä ylös, kuka ne haluaa kasvattaa.

Jos jonkun vauva itkee bussissa, niin sille ei heti tarvitse huokaista isoon ääneen. Ihmisen hermot ovat vähän liian tiukassa, jos pienen ihmisen hetkellinen hätähuuto raivostuttaa. Kitisevälle vauvalle voi myös aina koittaa hymyillä, ne kun osaavat matkia sitä ilmettä aika herkästi. Jotkut oikeasta elämästä vieraantuneet ihmiset voisivat joskus muuten yrittää tuota vauvan nukuttamista. Siinä vaaditaan sanatonta viestintää, varovaisuutta, luottamusta vauvalta ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Vetää aika nöyräksi.

Kitisevät muksut ovat kasvavia ihmisiä. Ne imevät ihan kaikki vaikutteensa siitä mitä tarjoamme heille, piste. Silti lapsi on oma persoonansa eikä mikään näytekappale. Se että joku oikeasti pukee lapsensakin sisustuksen mukaan, on helvetin ällöttävää. Ja se että niitä kääröjä viedään näytille kuin jotain hienoja, kalliita ostoksia. "Ai että ku sun oma on söpö, mut kato tätä. Mä puin sen tänään mustavalkoseen, et mätsättäis kivasti yhteen!" Esitelläänkö niitä vielä sittenkin, kun ne kykenevät itse puhumaan puolestaan? Mihin ikävuoteen vedetään raja, että somessa voi kertoa lapsen henkilökohtaisia kuulumisia? Menkkojen alkamiseen?