sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pätkätyöläinen ilmoittautuu!

Anteeksi etten ole elämöinyt täällä viikkoon. Olen tehnyt viime viikon vain töitä ja istuskellut tunteja bussissa. Sen jälkeen olen makoillut puolikuolleena sohvalla, koska flunssa tuntuu tekevän tuloaan - juuri kun luulin säästyneeni siltä tänä vuonna!

Tämä viikko muistetaan ehdottomasti palelusta, väsymyksestä ja bussimatkustamisesta. Yhteensä matkaa taittui päivässä noin kaksi ja puoli tuntia. Olin maanantaina aivan paniikissa, koska en tiennyt yhtään mitä odottaa "teollisuussiivoukselta", koska tietoja oli annettu äärimmäisen niukasti. Tehtaassa oli onneksi lämmin. Tunsin myös itseni tärkeäksi, koska joku oli sairaslomalla ja paikat olivat silminnähden päässeet repsottamaan.

Päälläni oli haalari, suojakypärä, turvalasit, hanskat ja lisäksi sain ulos menemistä varten ihan liian ison talvitakin. Näytin siis aika koomiselta. :D Tuo kypärä ja lasit olivat ihan naurettava varustus, koska mistään ei mielestäni voinut tippua päälle mitään. Emme olleet missään hiton raksalla, mutta yhtiön ollessa amerikkalainen kaikesta pienestäkin oli säädetty turvaohjeita. Harmi vain että tuo kypärä haittasi toimintaani hallin puolella. Onneksi sitä ei tarvinnut mm. pukkareita siivotessa käyttää.

Vartijan kopissa oleva erillinen wc (tarkoitettu lähinnä rekkakuskeille ja ulkona työskenteleville) oli päässyt aivan hirveään jamaan. Sinne ei ollut koskettu ilmeisesti viikkoon tai kahteen. Minut määrättiin sitä jynssäämään - ja innostuinkin koko hommasta. Jynssäsin vessan niin kiiltäväksi, ettei yksikään kävijä voi olla huomaamatta sitä eroa. Viikko oli muutenkin varsin kokemusrikas:

  • Katselin vierestä, kun pomoni laski söpösti sormin montako tuntia olen töissä päivässä. 
  • Joku tuli haastattelemaan minua ruuvimeisselin kanssa, joka oli olevinaan mikrofoni. "Mites on viikko mennyt?!"
  • Toinen siivoojakollegoistani sanoi tasan kerran huomenta, eikä tämän jälkeen ottanut edes katsekontaktia minuun. Taisin tehdä hänenkin työnsä, koska hänellä oli parempaa tekemistä taukohuoneessa. 
  • Toisena työaamuna olin yli puoli tuntia ulalla siitä, missä muut siistijät olivat ja mitä minun olisi pitänyt tehdä. Onneksi tartuin toimeen juuri ennen kuin pomoni pamahti paikalle. 
  • Siivosin miesten pukkarissa, jossa oli aika avonaisella paikalla yksi pisuaari. Ei niitä miehiä paljon ujostuttanut sinne kuseksia. Meikäläinen pesi nekin seinät, koska kukaan muu ei selvästi sitäkään ollut tehnyt kenties kuukausiin. 
  • Joku käski minun lyödä seuraavaksi käsiään pesevää miestä märällä rätillä, koska hän kuulemma sotkisi juuri putsaamani lavuaarin. En sitten viitsinyt.
  • Kävelin joinain päivinä kaksi kilometriä ensin kaupungin keskustaan, sitten hyppäsin bussiin ja meinasin joka kerta nukahtaa. Pari ensimmäistä päivää tuntuivat väsymyksineen muutenkin ihan unelta, kun olin liikkeellä pahimmillaan 13 tuntia yhteen menoon.
  • Porraskaiteissa luki: "Pidä kiinni"
  • Hiuksia ei ihan oikeasti voinut laittaa muuten kuin letille tai alas ponnarille kypärän takia. Sinne kaikki ne, joille ei ole niin väliä kuinka naiselliselta näyttää!
  • Ruokala oli kuin pieni kerhohuone, jossa kaikki söivät nätisti ja hiljaisuudessa. Yksi ainoa nainen teki koko porukalle sairaan hyvää ruokaa!
  • Tajusin, että ihmiset olivat siellä niin paljon saikulla ja nuhassa varmaan sen takia, että hallissa on ihan oikeasti pirun likaista.Taukokopissa hengailun sijaan jotkut voisivat ajatella ihan oikeasti työntekijöiden terveyttä... :/
  • Naantalilaiset ovat varmasti jotain eri heimoa kuin turkulaiset, sillä heistä paistaa joku ihmeellinen positiivisuus jo kuudelta aamulla. Bussikuskista tehdastyöläiseen kaikki kohtelivat minua tosi lämpimästi, kiitos siitä! Siivousparini jopa halasi minua viikon lopuksi ja kiitti avustani.
 Ps. Lupaan, että ensi viikolla postauksia tulee ihan kuvitettuina ja taas vähän innostuneemmalla meiningillä! :D

Ei kommentteja: