En voinut jättää joulupostailua vain yhden kortin varaan! Haluan jakaa näin välipäivinä myös sellaisia närästyksen ja kipeän selän ryydittämiä joulumuistoja. Nämä hetket liittyvät lahjojen hankintaan ja muuhun säätämiseen. Saatte tällä kertaa nauttia päiväsaikaan otetuista joulukuvista, jottei mene liian synkäksi. Pari kuvaa on otettu viime vuodelta, minkä vuoksi olohuoneessa saattaa näkyä pariakin eri tyyliä.
Kun kerran lähtee oikein nauttimaan omasta ajasta ja siitä, ettei ole aikatauluja ja viikonloppu on alkanut, niin saattaakin väsähtää kauppakeskuksen käytävillä heti alkuunsa. Tein näin pari viikkoa sitten perjantaina, mikä kieltämättä katkaisi työpäivän nopeasti. Lähdin kosmetiikkaosastolta liikkeelle. Sain ahnaan katseluni vapautuessa huomata myös, että onpas minulla kuivat kädet. Kokeilin huulipunan sävyjä omalle kämmenselälle, koska halusin pitkästä aikaa oikein punaisen huulipunan. Löysin lahjoja kyllä muillekin kuin itselleni! Hyödynsin ahkerasti myyjää, joka ei toivottavasti huomannut halkeilleita ja lapionmuotoisia kynsiäni. Kun suu ja silmätkin olivat pian kuivat kaikesta ilmastoinnista ja päivän nilkkurivalinta alkoi tuntua alaselässä, tajusin sen: huulipunatut rystyseni näyttivät siltä kuin olisin juuri vetänyt jotakuta turpaan. Kosmetiikkahyllyjen jäätävät spottivalot vain huusivat: "Juuri sinä tarvitset tämän kaupan kaikki korjaavat tuotteet."
 |
| Ihailette juuri yli 60-vuotiaita olkipukkeja. |
Kulje siinä sitten kaupasta toiseen iloisena ja vapaana kuin taivaan lintu! Avopuoliso liittyi seuraan pian kosmetiikkaöverien jälkeen. Homma hoitui jo kahden konkarin tavoin, sillä aikaa kului pari tuntia ja löysimme lähes kaiken kätevästi saman katon alta. Urakan jälkeen oli ihan pakko saada pitsaa. Illalla nukkumaan mennessämme ukkeli kuitenkin sanoi, että olisipa hän saanut pyörätuolin tuolle retkelle, kun plantaarifaskiitin uuvuttamat jalat alkoivat särkeä. Minä puolestani olisin kaivannut korvatulppia ja koko naaman kostuttavaa suihketta. En ole koskaan sietänyt kovaäänistä musiikkia esimerkiksi vaatekaupoissa enkä ymmärrä, ketä se palvelee. Myyjät eivät siitä varmaan nauti. Voisiko joku kertoa kokemuksiaan? Kuten aiemmin valitin, niin kenkävalinta on kyllä tärkeä mukavuuden luoja jouluostoksille lähdettäessä. Tuolla kertaa vain olin päättänyt, että olen vapaalla ja absolutely fabulous. Takit kannattaa jättää mielestäni autoon tai ostarin säilytyslokeroihin. Kävin ostamassa pyhäpäivien ruuat ulkotakki päälläni, ja kaduin asiaa viimeistään kassajonossa. Olin seilannut hyllyväleissä muiden iloisten tonttujen tavoin, ja kuumuuden alkaessa hiertää sain takin mahtumaan juuri ja juuri ostoskärryyni.
Kun hain myöhemmin erään lahjan huonekaluliikkeestä, siellä ei soinut musiikki. Ei mainoksen mainosta. Jätin kaupalle positiivista palautetta hiljaisuudesta, sillä se hetki tuntui lähes meditatiiviselta. Joulun alla oli myös ilo huomata, että kaikkien houkutuksien ja ihanuuksien keskellä sanoin tosi monelle asialle EI. En ole kaivannut ihastelemiani alennustoppatakkeja tai keramiikkataloja nurkkiimme sen koommin, toistaiseksi. Palaankin tänne myöhemmin kertomaan niistä vaatevalinnoista, joita tein 2023. Näyttää siltä, että selvisin aika vähällä.
 |
| Salkkuun laitetaan valmistuneet joulukortit, tietenkin. Sitten ne viedään lähimpään kirjelaatikkoon. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti