tiistai 16. syyskuuta 2014

Yksiön yksilölliset edut

Nautin kovasti tästä luukusta, jossa elän. Sijaintinsa vuoksi se on täydellinen, mutta säästöjen huvetessa fuksisitseille ynnä muuhun elintärkeään joudun miettimään, että mennäkö töihin vai muuttaako ihan suoraan halvempaan asuntoon sitten myöhemmin. En haluaisi millään tästä lähteä! Muuttokin on niin hauskaa puuhaa, että mieluiten jättäisin sen vielä tuonnemmaksi.

Kylpyhuone oli ennen oikea häpeäpilkku, mutta kivalla suihkuverholla siitä sai vierasystävällisen ja kodikkaamman. Ruman kylpyhuoneen kolme sääntöä: peitä, peitä ja peitä! Keittokomero on kivan kompakti, mutta aika ajoin vieraillessani muiden luksuskeittiöissä oma nurkkaus harmittaa paljon. Ei siksi että keittiöni kaapit ovat susirumat ja kuluneet, vaan siksi että se ei oikeasti toimi niin hyvin kuin se voisi toimia. Säilytystilaa on vähän, kaikki tiskit eivät mahdu samaan aikaan kuivauskaappiin (tämä tosin vaatii todellista tiskivuorta) jne. Leipominen on lähes mahdotonta, ellen halua sotkea sekä "olkkaria" että keittiötä - ruokapöytäni olohuoneessa on nimittäin ainoa sopiva laskutaso taikinalle. Vanhempien luona valkoiset kaapit, kiiltävät pinnat ja ikkunasta tuleva valo tuntuvat suorastaan porvarilliselta, ja heidän helposti liukuvat laatikkonsa ovat jo merkki liian helposta elämästä. Mutta omassa yksiössä on ilman muuta etunsa:

  • Voi valita, katsooko telkkaria sängystä vai sohvalta. Mieletön valintojen maailma.
  • Isompikin siivousurakka kestää maksimissaan 45 minuuttia, ja puunailenkin täällä melko usein.
  • Keittokomerossa on tilaa kääntyä sekä hieman kumartua. Vau.
  • Voin kuoria roskiksen yläpuolella samaan aikaan kun paistan jotain pannulla ja paloittelen vihanneksia, eikä tämä vaadi askelten ottamista mihinkään suuntaan. (Tätä ei ole täytynyt tehdä pariin viikkoon juurikaan, koska syön aina koulussa, ja kotona riittää siten pienempikin eväs.)
  • Asunnon  pienen koon vuoksi säilytystila erinäisille roskille ja pulloille on rajoitettu, joten minun on pakko karsia aika ajoin turhia juttuja asunnosta pois ja pitää järjestystä yllä. Tällä haavaa ei ole enää parveketta, johon voisi sulloa talvisin roskikset odottamaan noutajaansa...
  • Vaatehuone! Se on oma arjen lüxükseni, sinne voi piilottaa ainakin hetkeksi edellämainitut pullokassit ja muut. Sinne myös mahtuvat oikeasti kaikki vaatteeni ja paljon muuta.
  • Tässä oppii pikkuhiljaa aina vain paremmaksi säilyttäjäksi, koska haluaisin yleisilmeen olevan siisti. Olen monta kertaa asettanut kaiken uusiksi vaatehuoneessa ja muuallakin, ja olen valmis tekemään sen niin monta kertaa, että tämä kämppä on täydellisen toimiva ja tilava.
Tulipa noista ruokajutuista mieleen miehinen vinkki: Texas Pete -soosi! Koska olen syönyt kanapihvejä ja muutenkin kanaa aika lailla ja se voi välillä kyllästyttää, niin olen löytänyt uuden ja edullisen keinon nauttia siitä yhä edelleen. Sellainen tavallinen wing sauce kaupan hyllyltä vie minut saman tien siipiravintolamuistoihin, tai enemmän ehkä uuden ukkelini luokse, jossa kanaa harvemmin nautitaan ilman texaspeteä. Molemmat mielikuvat ovat mukavia, ja luulen että purkki on melko pian jo tyhjä.

Sunnuntai-iltana istahdin sohvalle suunnilleen täydellisen päivän päätteeksi (kaikki taas mukavasti jee), otin suklaata ja maitoa, ja aloin katsoa roskaa telkkarista. Nyt kun illat pimenevät, niin täällä on tietysti tosi tunnelmallista, kun pitää Ikean valaistusta päällä. Melko hämyinen tunnelma, kun risaisen paperivalaisimen toinen lamppu on ajat sitten palanut... Mutta se ei ollut pointti, vaan se että olisi tietysti kivaa, jos täällä istuisi joku joskus kanssani, juuri sunnuntaisin. :D Pesisi vaikka hampaita tai söisi iltapalaa. Mutta nou hätä, onneksi on puhelin - ja suklaata! Onko muita negatiivisia tai positiivisia kokemuksia yksiöelämisestä?

Ps. Niitä kuvia kyllä tulee tänne ihan pian... :)

Ei kommentteja: