lauantai 24. elokuuta 2013

Kreikka! Osa 1

En tiedä mistä aloittaisin koska matka oli huikea, paljon elämysrikkaampi kuin Egypti. Bongasimme netistä äkkilähdön Kreikan Pargaan, jossa luvattiin rauhaisaa eloa, meriretkiä ja rantaa. Sehän sopi ja riitti meille. Meillä oli huoneistohotelli aika reippaasti ylämäkeen keskustasta, ja päivittäin kävelimme sen kuutisen kilometriä yhteensä. Edes jotain urheilua päiviin! Matkaan mahtui skootteriajelua, vesiviihdettä, satumaista maisemaa ja ihan vaan itsensä grillausta rannalla. Varoitan että kaikki kuvat eivät ole niin mielikuvituksellisia kuin ne olivat pääni sisällä ennen matkaa johtuen kuumuudesta, ajoittaisesta väsymyksestä sekä ihan vain siitä että halusi tuijottaa enemmän kuin kuvata. Nauttikaa nyt silti tästäkin kuvapurjosta, ja tekstiäkin näytti tulevan hurjasti!


Finnair lennätti, Aurinkomatkat opasti. Kaksi opasta oli melko hauskoja tapauksia keski-ikäisiksi, kerron heistä sitten myöhemmin. Huoneistohotelli oli oikein söpö ja pieni ja nimeltään Elena, mutta karseahkolla paikalla usean muun hotellin kanssa. Eipä siellä hengattu kuin iltaisin, joten ihan sama vaikka asuimme hylättyjen pihojen keskellä. Onnea jälleen kerran niille, jotka viettivät nähdäkseni kaikki päivät uima-altaalla. Tietysti jos halvalla pääsee, niin ei kai kokemuksista tarvitse niin stressata.


Vaikka huoneistossa oli keittiö, teimme vain aamupalan itse sillä paikallisissa marketeissa oli otettu mallia Valintatalon hinnoista. Sen sijaan ravintolat, varsinkin perinteiset tavernat ilahduttivat pienillä hinnoillaan. Kaksi ihmistä saattoi nauttia kunnon pihviruokaa ja eksoottisia elämyksiä yhteensä alle kahdellakympillä.
 
Kävimme yhteensä neljällä eri rannalla, ja lemppari oli Valtos Beach jossa makasimme kolmena päivänä. Ensimmäiset päivät makoilimme Valtosilla ja vuokrasimme kahdeksi päiväksi skootterin! Se oli yksi viisaimpia juttuja joihin rahaa käytimme, koska sillä pääsi kauas ja nopeasti. Oli ihanaa pitää J:stä kiinni kun viiletimme vuoristossa. Tiistaina ajoimme erään kukkulan juureen, ja kävelimme katsomaan kaupungin vanhaa linnoitusta mäen päälle. Melko eläkeläistä mennä aamulla ennen yhtätoista patikoimaan perkuleellinen ylämäki vain yhden raunion takia, mutta oli sieltä ihanat maisemat. Paitani mätsäsi kenkiini, mutta paitaa ei vain voinut pitää päällä enää kuumuuden takia. Päivälämpötilat hellivät meitä noin 35 asteessa. Tietysti kaikki hiljaiset pikkukujat olivat ihanaa katseltavaa niin mäen päällä kuin muuallakin kaupungissa.


Tiistaina lähdimme jo pidemmälle skootterilla: vuokraaja oli piirtänyt meille karttaan suurpiirteisen reitin, jota pitkin pääsi Gliki-joelle ja sieltä edelleen eri rannoille. Matkaa kertyi päivän aikana noin 90 kilometriä - tarkkaan emme tiedä koska sekä nopeusmittari että kilometrimittari olivat hajalla. Vuoristossa mentiin lähes koko ajan, ensin ylhäällä ja sitten taas ihan pellossa maan tasalla. Näimme matkalla maakilpikonnan, lammaslaumoja, ohitimme pari pientä kylää ja hautausmaata sekä saimme vielä yhtäkkiä sadettajasta vedet päällemme. Kuinka ällöromanttiselta se kuulostaakin niin siinä kohdassa nauratti niin vietävästi. Ja meillä oli maailman kamalimmat kypärät päässä. Näytin ehkä pelleltä mutta poikaystävä näytti vielä pellemmältä. 

Jossain tienhaarassa englanninkieliset opasteet loppuivat, ja venäjän kielen taidostani oli kerrankin hyötyä - kreikan kirjaimet ovat pitkälti samaa sarjaa ja sain erotettua pari sanaa niin että menimme oikeaan suuntaan. Emme tienneet että perillä joella saisi harrastaa erinäisiä aktiviteetteja, mm. hevosratsastusta vedessä! Emme millään ehtineet jonottaa sellaiseen koska sinä päivänä oli nähtävä kaikkea muutakin, mutta jos pääsisin uudestaan niin menisin ehdottomasti ratsastamaan. Ja ai niin, olihan se joen vesi aika pirun kirkasta ja ihanaa. Kuvat sieltä tosin ovat aika surkeita, joten en laittanut itse vedestä tänne nyt yhtäkään. Kyllä te nyt olette puroja ennenkin nähneet.

Ei ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänä, vaan seikkailija-Pippanen joen uomassa.
 Suuntasimme kiireen vilkkaa Alonaki Beachille, ja sillä matkalla kyllä eksyimme pari kertaa. Yritimme kuitenkin pitää päät kylminä, ja pian jo heitimme kantamuksemme tulikuumaan rantahiekkaan ja pulahdimme uimaan. Luulin tietysti että tuollaiset vähän syrjemmät rannat olisivat hiljaisia, mutta tietysti niille eksyvät muutkin turistit (lapsiperheet - voi luoja lapsiperheiden määrää!) ja niihin on usein pystytetty koju jos toinenkin. Tätä rantaelämystä varjosti hetken tumma pilvi parisuhteemme yllä, kun kumpikin suuttui. Toisella vain meni hermo vähän kaikkeen, ja oli kuuma ja pieni ranta oli tupaten täynnä. Meikäläinen sai melkein jonkun paniikkikohtauksen vedessä, ja vaadin päästä takaisin rantaan saadakseni happea. :D


Reitti takaisin Pargaan oli nopeampi ja helpompi, ja päätimme pysähtyä johonkin tien viereen valokuvaamaan kun emme raaskineet sitä aamulla tehdä. Löysimme hyvän aukon pusikoiden keskeltä ja oikein korkealta vuoristosta. Hajusta päätellen pysähdyspaikka taisi olla joku yleinen paskantamisnurkkaus, ja kun menimme jyrkänteen reunalle niin haju kävi sietämättömäksi. Kuvitelkaa ulkohuussi ja Pirkan juustopasta yhdessä mutta paljon ummehtuneempana. Sitten näin jonkun tunnistamattoman eläimen raadon puskassa, ja hyppäsimme aika äkkiä takaisin skootterin päälle.

Postauksia matkasta tulee vielä ainaki pari kappaletta. Tässäkin on aikamoinen kirjoittaminenkin kun muistelee koko matkaa alusta asti, mutta toivottavasti saatte tästä riemua irti sekä kenties vinkkiä omaan matkailuun. :)

4 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Ihan kateus meinaa iskeä kuvia kattellessa ja tekstiä lukiessa! :) Ihana toi kuva susta ton puun juurella!

Reetta Koskinen kirjoitti...

Kiva blogi ja itsekin kreikassa käyneenä komppaan tykästymistäsi täysin :)

sateentakanajossakin.blogspot.fi

Helli Pippanen kirjoitti...

Kiitos Sini! :> Taisin itekin tajuta vasta kuvia kotona selatessa että missä tulikaan käytyä. :D

Helli Pippanen kirjoitti...

Kiitoksia! Täytyy käydä kattelemassa sunki blogia :)