lauantai 21. toukokuuta 2016

Demi mun elämässä

(Tässä pitää tietää: Demi, Megamokat, Damien Thorn ja teinitytöt. Jos et tiedä, kysy lähimmältä naiselta, jonka näet.)

Otsikon mukainen yhteisö oli joskus IRC-Galleriassa voimissaan. En ikinä kuulunut siihen, mutta Demi kuului aikanaan tiukasti omaankin elämääni. Erityisesti demi.fi (se Vauva-foorumia kevyempi vaihtoehto) kuului vapaa-ajan harrastuksiini. Sain lehdestä paitsi kutkuttavaa viihdettä Megamokien muodossa, myös oikeasti suurimman osan seksivalistuksesta ja naisen terveyteen liittyvistä asioista. Se on ns. suositeltavampaa luettavaa 14-vuotiaalle kuin Cosmopolitan, ja tiedätte kyllä miksi. Myös kuuluisat naistenlehtien testit tehtiin Demistä. Olin niiden mukaan päivästä riippuen herkkä runotyttö tai rämäpää.

Pääsin nostalgioimaan Demin parissa tällä viikolla, kun Meetvurstimies sai 30-vuotislahjaksi ystävältään muun muassa toukokuun Demin (huom. hän sai muutakin). Syy taisi liittyä siinä olleeseen Game of Thrones -ekstraan, jonka minä olen lukenut, mutta josta Meetvursti taisi katsoa vain kuvat.

Parasta oli kuitenkin huomata, että julisteita julkaistaan vieläkin. Siellä oli eräs jätskijuliste, joka ei meille sovi, mutta jonka haluaisin silti johonkin näytille. Hieman ällötti joku rakkausosion sivu, jossa ilmeisesti kerran kuussa nuori pariskunta "avautuu" haastattelun ja pusukuvan muodossa. Heidän suhdettaan käsiteltiin onneksi melko pintapuolisesti, koska en olisi kestänyt esim. heidän keskinäisten lempinimiensä luettelemista. Myös joku sinkkukolli oli päästetty ääneen, aiheena tytöt. Hän osasi hienosti sanoa, että henkisen yhteyden pitää olla kunnossa, jos haluaa pussailla. Viiden vuoden kuluttua hän voi päästä Cosmon miespaneeliin vastailemaan kysymyksiin, kuten missä kunnossa naisen voi pyytää mukaan baarista. Silloin vastaus ei todennäköisesti ole, että "kunhan henkinen yhteys on kunnossa".

Kaikkein huvittavinta oli kyllä lukea osiota Rakkausstoorit. Palsta alkoi muistaakseni niihin aikoihin, kun lehden tilaus siirtyi pikkusiskolleni. Silloin niitä oli ihan kiva lukea, mutta nyt nauroin aamiaisella niitä juttuja kiusallisuudessa kierien: "Ruotsintunnilla edessäni istuva poika katseli vaaleanpunapilkullisia sukkiani. Se lämmitti mieltäni, ja hymyilin loppupäivän." Herranjumala, mistä sitä onkaan nuorena saanut kiksejä! Oikeasti, hän katsoi sukkiasi?! Eikä ollut edes ihastus kyseessä, niin kuin näissä tarinoissa usein on. Joku oli myös saanut vuoden henkisen orgasmin halattuaan jotakin vaihtaripoikaa, jota hän ei ole sen koommin nähnyt. Mikään ei huuda neitsyttä lujempaa kuin Rakkausstoorit-osio. Haluaisinkin tietää, että millaisia ajatuksia teinipojilla on ja on ollut ihastuksistaan? Ovatko ne yhtä päättömiä? Ja turha kenenkään väittää, etteikö yksi katsekin olisi saanut sukkia pyörimään jaloissa aikoinaan. Teksteistä tuli toisaalta sellainen tunne, että en tule kestämään, jos joskus saan tyttölapsen. Nehän menevät päin seiniä.

Terveysasiaa oli toukokuun numerossa yllättävän vähän, tai sitten skippasin automaattisesti sen osion, koska kahdessadas "näppylä siinä ja siinä huulessa" -ongelma ei oikeasti enää prosessoidu päässäni loppuun asti. Ne ovat useimmiten finnejä! Paljon asiaakin oli silti, ihan kuin olisi välillä lukenut Trendiä. Se on jo paljon se.

Salainen palvelu -osiossa oli täysin samantasoista tavaraa kuin ennenkin. Siis tiedättekö, sellaista viatonta "opettelen saippuapullosta aina yhden ainesosan kerrallaan ollessani suihkussa". Tämä muija on selvästi menossa korkeakouluun, sillä hän oli päntännyt jo kolmen pullon sisällöt ja kerrannut niitä päässään seuraavalla suihkukerralla. Siinä on tenttimotivaatio jo kohdillaan. Hänelle antaisin tosin vinkkinä, että hauki on kala -metodi ei riitä (paitsi tilastotieteessä). Seuraava askel hänelle olisi ehkä ymmärtää phenoxyethanolin merkitys kyseisessä saippuassa.

Ja minä menen nyt lukemaan välillä Demin sijaan luentodioja, vaikka kohta on kesäkuu. Vanhat ja nykyiset demittäjät saavat mieluusti tulla kertomaan omia muistojaan! Auttoiko DamienThorn teidät parisuhdevaikeuksienne yli? Löysittekö Mangamiiteistä elinikäisiä ystäviä?

maanantai 16. toukokuuta 2016

Raidallinen toimistohiiri



Näiden laiskojen asukuvien säestämänä haluan ilmoittaa, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni toimistotyössä eli myös "siistissä sisätyössä". Katsottuani Office-sarjaa ja joitain pätkiä netistä, joissa tyypit heittävät tietokoneita seinään avokonttorissa, minulla oli joitain ennakko-odotuksia. Ja meniväthän ne vähän pieleen.

Siellä on nimittäin hiirenhiljaista - en ole tottunut moiseen kotonani, lapsuudenkodissani, kavereiden kesken enkä varsinkaan muilla työpaikoilla. Tuolla ei provosoida kollegoita kuten Officessa, paitsi jos provosoivaksi käyttäytymiseksi lasketaan kahvin hakeminen pari kertaa tunnin sisään. Moni ei käytä osastollamme edes kenkiä, joten en kuule kuin täysin kantapäillään kävelevät ihmiset kuulokkeideni läpi. Parasta on se, että ruokatauon saa pitää silloin kun itse haluaa ja se, että jääkaapissa on yhteisiä ruokia. En ole ikinä kuullut moisesta. Tosin muiden eväspurkkeihin tuskin saa mennä kajoamaan, siitäkös sota syttyisi. Sähköpostit vain lentelisivät edestakaisin osastomme koneilla, ja ihmisten sormet menisivät sijoiltaan siitä kirjoittamisesta... Me siis kirjoitamme pääasiassa "sairaan nopeesti", koska siitä meille maksetaan, ja siksi ei ole aikaa pulista. Sähköposti ja Skype ovat ensisijaisia kommunikointikeinoja työyhteisössämme, vaikka olemme viereisissä huoneissa. En olisi uskonut joskus sanovani, että se systeemi on pirun kätevä. Kasvokkainkin toki saa puhua.

Viihdyn töissä oikein kivasti. Haluaisin vain säädettävät pöydät, jotka ovat varmaan jo kaikilla toimistotyöläisillä maailmassa meidänkin esimiehiämme myöten - mutta ei meillä. Tai kai noitakin pöytiä voi jotenkin säätää, mutta ne vaativat ehkä jonkun ammattilaisen niitä ruuvailemaan eri korkeuksiin. Mutta kun ne ovat standardien mukaiset! Istuminen siis väsyttää vielä enemmän kuin mordorissa poraaminen ja vasaroiminen, ja seisominen työpöydän ääressä toisi kivaa vaihtelua. Mulla on näitä muiden tapojeni yli korostuvia terveysvalintoja, ja tänä vuonna se on selvästi "istuminen tappaa". Mutta se tuntuukin kurjalta, siis liian kauan putkeen. Olen liian tietoinen siitä, että no niin, tässä sitä nyt sitten istutaan ja kuollaan hitaasti. Hitaasti, mutta nopeasti naputtaen. Onneksi on olemassa oma taukojumppa, kahvinhakureissut sekä tietysti "voitko tulla auttamaan" -nousut. Ne ovat onneksi jo vähenemään päin omalla kohdallani...
 
Laitoin upouuden tunnisteen tekstiini, jonka alle alan siirtää joitain vanhojakin juttuja. Toisaalta tunniste on läppä, ja toisaalta se on vain tämän kevään totuudemukainen teema. ;) Onneksi oravanpyörään kuuluu silti kasa irtiottoja, joita onkin riittänyt viime aikoina!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Leopardipöksyjä tuulettamassa


Pale as a whale

No niin! Nyt kesäkausi käyntiin blogissakin, ja jätetään se valittaminen. Ei kyllä enää yhtään kiinnostaisi opiskelut, mutta vielä pitää jaksaa... Onneksi on vaihtoehtona lukea puistossa bikineissä eikä neljän seinän sisällä, ja huomenna ainakin valun johonkin piknikliinan ja kirjan kanssa. Eilen oli todellinen kesäpäivä, jos joku tampio ei huomannut. Me kävimme syömässä Haraldissa, ja sitä ennen pikniköimme luonnon helmassa. "Tsiisus mitä possuja", tiedän, mutta piknikillä eväät jäivät hyvin minimiin. Sanotaan näin, että oli hyvä päivä olla ajokunnossa ainoastaan pyöräilyn suhteen.

Suhteeni punaviiniin on muuttunut tässä vuoden aikana. Olen alkanut pitää siitä, ja mitä täyteläisempi, sen parempi. En silti joisi sitä aloittelujuomana, koska siihen punkku on ehkä hieman kuivakka valinta. Haraldissa valkkailin melko kauan mieleistäni lasillista poron seuraksi, ihan kuin tietäisin punaviineistä yhtään mitään... Meillä oli pitkästä aikaa kamera mukana, mutta vain minusta otettiin kuvia. Meetvurstimies vakuutti, ettei se haittaa. Ruuhkaisessa jokirannassa tein meemin asiasta, joka minua on jo vähän aikaa vaivannut. Kokeneet bloggaajat eivät varmasti tätä edes enää huomaa, mutta itseäni alkoi kiehuttaa eilen. Kuva kertokoon kaiken:


Haraldiin menimme siksi, että Meetvursti sai ns. aikuisten työpaikan. Ei ole oleellista, mitä hän tulee tekemään kunhan rahaa tulee, mutta ruoka oli taas niin hyvää, että minulla menivät silmät kiinni. Söin mahdollisimman hitaasti. Kaavin lautasen tyhjäksi joka ainoaa konjakkisoosin peittämää papua myöten. Siksi laitan annoksista kuvat tänne. Toinen annos oli hävyttömän iso, ja miekkakin oli pitänyt tunkea siihen vartaaksi. Voisivat meille kyllä myöntää jonkin leimakortin hyvän mainoksen vuoksi... Täällä Pippanen ja kesäinen Turku. Ensi viikolla tulee varmaan taas räntää, mutta sekään ei ole nyt oleellista.