SEXY SANTA LADY

Vaikea arvata kuvasta, mitkä tortut minä tein...

Otsikon mukainen paketti odotti poikaystävän äidin ja isäpuolen kuusen alla, ja avasin pahaa aavistamatta kääröistä naisille tarkoitetun "tonttupuvun". Se ei ollut kummaltakaan heistä, vaan eräältä kaukaisemmalta tontulta. Onneksi huumoritaso oli korkealla onnistuneen aaton vuoksi jo valmiiksi, ja nauroimme lahjaa yhdessä. Vaikka tilanne oli hieman kiusallinen useallekin osapuolelle, pääsimme paketista jotenkin yli. Tuollaisen odottaisi saavansa kenties poikaystävältään, joka kokeilikin sitä päälleen heti seuraavana aamuna. Tästä oli tietysti pakko ottaa kuva, sillä siitähän tulee loistava ensi vuoden joulukortti.

Saimme tähän talouteen yhteensä seitsemän suklaarasiaa. Ajattelin aattoähkyssä, että niitä on hieman liikaa, vaikka en ole vieläkään kyllästynyt suklaan syöntiin. En tiedä, miksi olin huolissani, koska kanssani elävä keksimonsteri veti jo kaikessa hiljaisuudessa rasiallisen peliluolassaan (luola ei muuten ole kovin kuvaava nimitys: siellä on pehmeä valo, sininen nukkamatto ja valkoinen lipasto).

Miehet näyttävät muuten aina samalta lukiessaan kirjaa! Ukkeli sai Mielensäpahoittajan joululahjaksi, ja minäkin sitä jo kurkistelin nauraen heti tokalla sivulla. Tämä lupaa hyvää jo mukavasti alkaneelle joululomalle. Sain itse lahjaksi "feministikirjan", mutta onneksi hyvin kevyen sellaisen. Paketeista kuoriutuivat myös mm. värityskirja ja todella tarpeeseen tulevat uudet kumisaappaat. Poikaystävältä saadut bluetooth-kuulokkeet olivat aika jymy-ylläri. Ne tulevat mullistamaan salitreenini tai ylipäätään lenkillä/bussissa musiikin kuuntelun, koska johtoja ei tarvita ja biisit pystyy vaihtamaan kuuloketta painamalla! 

Joulu alkaa kai monella olla ohi, mutta meillä on glögiä vielä kaapissa ja kerrankin esimerkiksi muovikuusi asunnossa. Pidän sitä tasan loppiaiseen asti ja annan jouluradion soida vielä hetken, koska muuten täällä on vähemmän tunnelmaa. Kuusessa on koristeita enemmän kuin monissa isommissa joulukuusissa, ja hintaakin sille kertyi lopulta enemmän kuin opiskelijabudjetti sallii... Rungon sai kympillä K-Raudasta, mutta koska se oli liian kivaa ollakseen totta, hankin 15 eurolla kolme joulupalloa siihen. Uusin oikeastaan pallot kokonaan, koska sininen ja hopea eivät olohuoneeseen sovi. Ja sitten keväällä mietin taas, miksei ole varaa ostella uusia kesämekkoja...

Yllä näkyy kuvia äidin saamista kristalleista ja Pekka-nallesta (äidin lapsuudenkaveri), joka illasti kanssamme oikeasti pöydän päässä! Isosisko vietti tämän joulun muualla, joten nalle mahtui kivasti pöytään. Se oli ainakin kohteliaasti hiljaa kun muut puhuivat. Olemme tehneet iltaisin todellisia herkkuleipiä ja ruissipsivirityksiä iltapalaksi, ja nytkin odotan pääseväni käsiksi homejuustoon. Täällä Pippanen ja porohousut, mukavaa illanjatkoa.

Täältä tullaan elämä

Juuh elikkäs. Sisko huutaa käyvänsä joka päivä katsomassa blogiani, ja mitään uutta ei näy. Nyt näkyy myös kuvia, jotka ovat lokakuiselta mökkireissulta. Dublin-reissun jälkeen elämä on tuntunut menevän sellaisessa putkessa, jonka toivoo vain päättyvän lopulta siihen että kaikki hommat on tehty ja deadlinet ovat takanapäin. Olen ihan just siinä pisteessä, mutta hoidetaan huomenna vielä yksi kolmen tunnin luentosetti ja pari muuta juttua. 

Päässä on kummitellut ties mitä asioita: "muista kertoa lukijoille, että se Dublinin paluupäivän olo ei johtunut krapulasta." Herranjumala, en olisi tuollaista stooria kehdannut vääntää yhdestä darrapäivästä! Sori tosiaan, unohtui mainita kun tekstin aikajärjestys oli muutenkin sekava. "Kirjoita terapiasuunnitelma." Olen elävä esimerkki siitä, että suunnitelma voi olla kristallinkirkkaana päässä läpi syksyn ja sitä noudatetaan, ja vasta terapiajakson päätyttyä sen voi kirjoittaa Wordiin... "Näe kavereita." Olen tehnytkin näin joissain väleissä, mutta viikot venyvät helposti kuukaudeksi tapaamisten välillä. Tällä viikolla asiaa on korjattu paljonkin. :)

"Mene jumppaan/käy salilla". Tämä on rehellisesti sanottuna ollut katkolla myös matkan jälkeen, enkä ole vuosiin pitänyt näin pitkää taukoa ns. kunnon liikunnasta. Ainoat urheiluaktiviteetit ovat olleet kävely, pyöräily ja satunnainen venyttely, ja kaipaan salille. Minulla on salikortti jäädytettynä vuoden loppuun, koska ajattelin kokeilla tämän syksyn elämää ilman kallista jäsenyyttä. Nyt kun kirjoitin tuon lauseen, tajuan viimeistään kuinka huono idea se oli. Paino ei ole noussut, mutta olen plösömpi ja väsyneempi. Haluan sinne takaisin ja äkkiä. Aikaa ei ole ollut paljon, tai oikeastaan en ole jaksanut nähdä vaivaa käydäkseni yliopiston salilla.

Mitä jouluun tulee, odotan sitä kovasti. Avokki tulee ensimmäistä kertaa perheemme joulupöytään, ja hän on kyllä ensimmäinen laatuaan, kun omaa seurusteluhistoriaani miettii. En ole edes tajunnut, että niinkin voi tehdä. Minähän en liiku mihinkään äidin patojen ääreltä! Alkaa tämä ruutuaika tulla täyteen meikäläiselläkin, ja haluaisin tehdä jotain muuta kuin tuijottaa tietokonetta. Katsoin Joulu mielelle -konserttiakin samalla, kun kirjoitin terapiakertomusta. Itsenäisyyspäivänä tuijotin Linnan juhlia samalla, kun luin tenttiin. Melko verkkainen tahti jo näissä hommissa oli siis loppua kohden... Vaikka tämä on ollut suhteellisen karseaa, niin tentit ovat sujuneet paremmin kuin koskaan (ei puhuta siitä yhdestä hylätystä)! Ehkä niitä asioita osaa omaksua isompina kokonaisuuksina, vihdoinkin.

Jouluhommista tulee taas omat päivityksensä, ja niihin kannattaa virittäytyä lukemalla vanhat postaukseni aiheesta. Sitä ennen haluan höpöttää kaikesta muustakin. Loma voi alkaa, ja aion vain häröillä kotona tehden kaikkea pöljää. Netflix, blogi, ulkoilu, ystävät, siskosten pikkujoulut, uuden vuoden "nollaus"... Tässähän on aikaa vielä vaikka mille tänä vuonna!

Ps. En ole somekuollut, vaan esimerkiksi Instagramissa olen ollut paljon aktiivisempi. Seuratkaa sielläkin, jos esim. kuvat piirakoista kiinnostavat! Khhehehe.