tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juhannusjuhla korvessa

Juhannus taitaa olla takanapäin jo itse kullakin. Erittäin raju pudotus oli maanantaina töissä, sillä vaikka krapulasta ei ollut tietoakaan, nukuin todella vähän siihen nähden, kuinka paljon olisin halunnut nukkua. Itse asiassa puolet juomistakin olisi voinut jättää ostamatta niin kuin aluksi aioinkin, koska ei sitä edes oikein tarvittu! Pisangia on vieläkin jääkaapissa... Mutta oli silti parempi lähteä mökille kuin olla menemättä mihinkään. :) Kaipasinkin maisemanvaihdosta.

Tällä kertaa minä sain kunnian ajaa kolmen tunnin matkan mökille autolla, jota en ole juurikaan tottunut käsittelemään. Musat päälle ja tien päälle! Yksi asia, mikä oli lähinnä koomista eikä ärsyttävää: miten joku maajussi päättääkin kuskata heinän paikasta A paikkaan B moottoritietä pitkin, juuri juhannusaattona ruuhkien aikaan?! :D Oikeasti. Meillä ei toki ollut kiire mihinkään, mutta kyllä jäin parinkin karavaanarin taakse kököttämään, kun en rankkasadekuuroissa uskaltanut lähteä ohittamaan. Välillä tuli vähän kinaa musiikista, mutta Uptown Funkista olimme harvinaisen samaa mieltä. Sen siivittämänä ajoimme viimeisen mökkitien pätkän ja saavuimme tyylillä paikalle. Tietenkin avokin veli ja tämän tyttöystävä olivat juuri silloin saunalla, eikä kukaan nähnyt huikeaa fiilistämme. Mutta hyvä alku viikonlopulle!

Ensimmäisenä iltana meitä oli vain neljä ihmistä ja yksi koira. Oikeastaan kaksi, koska naapurimökin koira tuli taas tervehtimään. Se oli vähän raukka verrattuna kuningatarta leikkivään Kaneliin, mutta kovasti he yrittivät toisiaan nuuskia ja jahdata. Jouduimme viemään vieraskoiran soutuveneellä takaisin vastarannalle, koska se hyppäsi veneeseen mukaan pikku souturetkellemme. Ryntäsimme jopa porukalla heittämään talviturkkimme, mutta jessus että vesi oli kylmää! Kävimme kaksi kertaa kastautumassa, mutta ei sinne voinut jäädä pulikoimaan. Palju rentoutti, vaikka siellä oli käynnissä oikea hyttysten verilöyly - siis me läiskimme niitä melkoisella menestyksellä. Silti jalkani ovat täynnä pistoja! En edes lapsena puolinakuna juoksennellessani näyttänyt näin pilkulliselta. Grillasimme kodassa yömyöhään. Järvi oli yöllä ihan maagisen näköinen, niin sumuinen, ettei rannassa lepäävää venettä pidemmälle nähnyt.



Sammakkomies siirtämässä laituria
 Lauantaina piti tosiaan herätä vähän aikaisemmin (klo 10, olisin halunnut nukkua kahteentoista), että ehdimme kalastamaan. Se piti hoitaa toisella järvellä, koska tuo tuossa kuvassa on liian pieni moottoriveneelle. Otimme kyllä surkeimmat mutta sitten taas parhaat eväät mukaan: vettä, karkkia ja juustonaksuja. Ilma oli mitä mainioin, sai vain istua ihanaa maisemaa tuijotellen ja syödä karkkia! Kalastusretki venähti sen verran, että loppumatkasta olin ihan poikki, ja nauroimme miehen kanssa hysteerisesti sille, kun pistimme juustonaksut alahuulien alle (siis sinne sisäpuolelle) ja yritimme hymyillä. Siitä ei kyllä voi laittaa kuvaa tänne... Bestis ja hänen poikaystävänsä tulivat illalla, ja aloitimme lyhyen mutta hyvin ytimekkään juomapelin. Näin jälkikäteen muistuvat myös mieleeni jotkut puheet poliitikoista ja ties mistä ihmeellisistä keskustelunaiheista iltamyöhällä...

Sää taisi vaihdella koko Suomessa tyyliin räntäsateesta hetkittäiseen helteeseen. Perjantai-ilta ja lauantaipäivä olivat hyviä, mutta sitten alkoi taas se tihkuttaminen. On se vaan tylsää! Se ei silti estänyt kolmea meistä reivaamasta strobovaloissa (eli otsalamppujen vilkkuvaloissa) pahvilautaset kädessämme. En tiedä mistä sekin taas lähti, mutta se olisi pitänyt saada videolle!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Muut laskevat nukkumaan mennessään lampaita, minä lasken...

  • Lapsia, joita ikätoverit ovat saaneet lähivuosina. Toivottavasti kukaan ei käsitä tätä väärin, mutta onhan se aika hauskaa. Niitä nimittäin on jo tosi monta, joten uni ehtiikin tulla jo siinä laskiessa, höhö. No ei kai...
  •  
  • Mokia, joita tein viimeisimmän työpäivän aikana. Tämä lista onkin jo sitten pidempi. Kuulostan oikein Itsetunto-Iitalta, mutta koen oppivani tuosta listauksesta. Aamulla muistan paremmin, mitä pitää tehdä toisin. Lista onneksi lyhenee pikkuhiljaa, vaikka jatkuvasti tulee uusia juttuja. Tosin lasken tyypilliseen tapaani varmaan munauksiksi nekin, jotka ovat ihan harmitonta unohtelua / asioita, joita en kerta kaikkiaan voisi tietää. Mottoni on: kysy, kysy, kysy!
  • Videoideoita, joita olen kehitellyt mielessäni. Niitä on liikaa, enkä jaksa/kehtaa toteuttaa kaikkia. Miltä kuulostaisivat videot tässä blogissa? No alan tehdä niitä anyway, teen ainakin yhden! Ne eivät olisi sellaisen tyylisiä, että "elikkäs tänään mä olin koulussa...", koska se ei sopisi minulle.
  • Rahojani. No niissä ei ole paljon laskemista, mutta juuri siksi sitä teenkin. Haha! Kiva ajatella, että silloin ja silloin tulee seuraava palkka, eikä tarvitse potea huonoa omaatuntoa esim. pistsalla käymisestä. Ja onneksi jotain jää syksyynkin.
  • Säärikarvojani. Niitä on varmaan nyt kaikilla, kun ei tuo aurinkokaan anna sitä kuuluisaa seksihellettä. Kerran taisin käyttää jo shortseja tänä kesänä. Vau.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Synkempi sunnuntai - with a silver lining!

Ihan hirveä tauko tullut tähän bloggaamiseen! Jotenkin kauheaa, työt alkoivat tuossa kolme viikkoa sitten, ja se on blokannut ihan kaiken kirjoittamisen arvoisen mielestäni. Ei ole ollut mitään sanottavaa. :D Olen tänä kesänä eri puolella mordoria kuin ennen. Se tuntuu kyllä käytännössä siltä, kuin olisin ensimmäistä kesää siellä. Paikat ovat tutut, mutta tuotteet ihan erilaisia. Jos luitte joskus listan siitä, mitä mordorissa saa tehdä, niin kerrottakoon että tällä puolen tehdasta ne jutut eivät kyllä käy päinsä. On vähän eri meininki, mutta se on hyväkin niin. Ja toisekseen, parisuhteelle ei ehkä tekisi hyvää olla avokin kanssa samassa tiimissä. Antaa hänen olla toisella puolen seinää edes töissä, haha.

Mua järkytti juuri töiden alettua se, että tunnettu blogi-Laura oli kuollut. Sain tietää siitä hieman viiveellä ja sattumalta. Vielä tässäkin kohdassa keskustelupalstoilla pystyttiin laukomaan ihan järkyttävän mauttomia kommentteja. Oikeasti toivon, ettei kukaan puhu minusta noin edes nyt, kun henki vielä pihisee. Ehkä ne sitten olivat huonoja provosointeja, mutta kyllähän maailmasta ilkeitä ihmisiä löytyy. Itse seurasin Lauraa IRC-Galleriasta lähtien, ja tuli kyllä ikävänä uutisena hänen kuolemansa - veti jotenkin hiljaiseksi, vaikka en oikeasti tuntenut häntä. Ei koko blogosfäärin tarvitse toki pysähtyä noin ikäviin uutisiin, mutta musta tuntui tosi pahalta lukea tyyliin muiden mainoshuorapostauksia juuri sen jälkeen, kun tieto oli heillekin tullut. Tai sitten muista tuntuu ihan normaalisti, että ehkä asia ei kuulu heille.

Samaan syssyyn rassasi myös tämä tapaus Lenni, joka saa aikuisilta hullunhauskaa huulenheittoa ulkonäöstään ja luisteluharrastuksestaan. Tämäkin on ns. vanha juttu jo, mutta välillä vaan tuntuu, että haluaisin muuttaa Suomesta pois tuollaisen takia. Monella on sekin "argumentti" esim. homoliittoja vastaan, että niiden lasta kiusataan sitten koulussa, että siksi ei kannata antaa adoptio-oikeutta. Mielestäni tuo on typerä lause. Onpas kivaa antaa lupa siihen aikuisten taholta jo etukäteen: "Joo sitä sitten kiusataan kun sillä on homovanhemmat." En usko, että lapsen suosituimmuus on lesboäideistä kiinni. Muksut kuulevat lokeroinnin koko ajan aikuisilta ihmisiltä, ja voivat masentua sen takia. Liihottakaa mieluummin vihaajien ohi kuin Billy Elliot elokuvan loppukohtauksessa! Se on meinaan hieno hyppy se.

Tänään sataa, mutta olen ollut oikeasti tosi iloinen koko alkukesän. Tämä aihe nyt oli vähän raju, mutta joskus pitää pysähtyä ajattelemaan. Kysellään ihmiset toistemme kuulumisia, ja pidetään läheisistä oikeasti huolta! :)