perjantai 22. toukokuuta 2015

Skumppajuhlat metsässä

Vietimme avokin kanssa vuosipäivää tällä viikolla. Emme tosin viime vuonna tähän aikaan tienneet, että vuosipäivä osuu tähän. Emme tienneet edes, seurustelemmeko. Se päätettiin vasta jälkikäteen tuossa talvella, haha! Siis se vuosipäivä. Ei näytä ikinä menevän nämä hommat ihan oppikirjan mukaan. Päätimme viettää sitä toukokuussa siksi, että olimme silloin ensimmäistä kertaa yhteisellä mökkireissulla. Että sellaista "tapailua".

Tänään oli sitten vuorossa pieni juhlapiknik, joka oli pakko suorittaa molempien lempimaisemissa Kuralassa päin. Ei kuulosta kovin kivalta nimensä puolesta, mutta jos Turkuun tulee kesällä, kannattaa myös siellä ehdottomasti käppäillä. Lapset/larppaajat/miekkailuharrastajat ainakin tykkäävät Kuralan Kylämäestä, snobit aikuiset välttämättä eivät. Harvinaisen lähellä kaupunkia sijaitseva perinnemaisema lenkkireitteineen on mielestäni iso plussa oman asuinalueen lähellä. Tilan omistajan voi silloin tällöin nähdä esimerkiksi ravaamassa hevosen kanssa metsäpoluilla, mistä tulee viimeistään olo, että nyt ollaan eksytty johonkin Lietoon asti.

Itse piknik pidettiin kuitenkin metsässä, mikä saattaa kuulostaa ankealta. Siellä on kuitenkin tosi valoisaa ja "siistiä", ja istahdimme tasaiselle paikalle heti joen viereen. Jos kuvattaisiin keijukaiselokuva, tuo metsä voisi toimia kuvauspaikkana. Kuuntelimme musiikkia, joimme skumppaa ja pelasimme paskahousua. Ihmisiä oli onneksi tosi vähän liikkeellä päiväsaikaan, niin saimme olla rauhassa. Muualla pikniköimässä olisikin ollut aivan sairaan tuulista. Kun lähdimme metsästä eteenpäin pyörillämme (mm. katsomaan niitä lampaita), hiukset lensivät aivan takkuun vastatuulessa.




NAM. Olkaa hyvä vain, Fresitan markkinointitiimi.

Pieniä karitsoja oli jo ilmaantunut aitaukseen. Ne olivat kuin suoraan vessapaperimainoksesta. Söimme niitä katsellen viimeiset eväät, ja yritimme ottaa yhteiskuvia - kiitos tuulen ja parin skumppalasillisen siitä ei tullut yhtään mitään. Otsatukka + tuuli = turha edes yrittää. Metsässä saimme ihan kivoja kuvia, mutta ei silti niin hyviä, että kehtaisin ne tänne laittaa. Meillä oli kyllä kaiken kaikkiaan oikein mukava päivä! Ihanaa että vuoden paras aika on ihan justiinsa täällä, ja sain viettää jo monta tuntia ulkona hyvässä seurassa. Olen käyttänyt jo aurinkorasvaakin pari kertaa tänä keväänä. Se on hyvä merkki se.

Ps. Pari pisamaa on jo tullut parissa viikossa. En tiedä oikeasti, mahtuuko naamaani enempää.


maanantai 11. toukokuuta 2015

LEVOTTOMAT JALAT - JA JUTUT

Näitä itsekseen nauramisia sattuu joskus iltamyöhällä, kun ei yhtäkkiä väsytäkään ennen klo 23. Ainakaan siis siinä mielessä, että haluaisi nukkumaan. Nauroin eilen muunmuassa omille keksimilleni nörttinimille, joita haluan tulevaisuudessa käyttää omiin lapsiini ja pilata näin heidän elämänsä. Elämmehän DIGI-SOME-AIKAKAUTTA, joten nämä kyllä pesevät Aallottaret ja Kaisla-Kuminat mennen tullen. On ihan pakko jakaa tännekin. Muut käyttävät vesileimaa kuvissa ja TM-merkkiä ilmaisemassa omaisuuttaan, mutta minä käytän taas tätä:

#MÄKEKSINNÄMÄENSINHOROT

Lolleria
Rofla-Maija
Somerita
Facelini
Juutuulia
Omeglia
Vine Puh
Tindetar
Beedder (muunnos nimestä Peter)

Itse asiassa keksin vielä paremman: teen (lasten) kirjasarjan, jossa seikkailevat nuo kaikki. Ja niillä on hattarasta tehdyt hiukset. Lolleria voisi kyllä olla saman tien maa, jossa hahmot asuvat. Ei, minä haluan olla Lolleria. Ystäväni voi olla Rofla-Maija, ja tästä voimme sitten rakentaa juonta kesän larppauksia varten.

Ja miksi nämä inspiraatiot iskevät aina ennen tenttiä?

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Miten niin läheisriippuvainen?

Ukkeli lähti reissuun. Moni sanoo, että etäsuhde testaa lopullisen parisuhteen tilan. Joillekin se tarkoittaa 6 kk - 5 vuotta, mutta minulle riittävät kyllä nämä viisi päivää. Ja lähti vielä viikonlopun kynnyksellä! Kaikki illat menevät täällä varmaan ovella maukuessa... Näin pohjalla tulen taatusti vielä olemaan:
  • Katan kahdelle lautaset
  • Juon maitoa suoraan purkista 
  • Kuvittelen iltaisin, että mies onkin vain iltavuorossa ja tulee tuota pikaa
  • En jaksa ajaa partaa (Ridge Forresterista mallia)
  • Puen kuumimman pyjamani iltaisin ihan turhaan:

 

  • Muistan kuitenkin reippaana tyttönä ruokkia kissan
  • Muistan, ettei meillä olekaan kissaa
Ja kun lopulta tajuan, että mies tulee kotiin ihan parin päivän päästä:

lauantai 9. toukokuuta 2015

#Fiveheadin piilotus

Olin viikko sitten kampaajalla, ja leikkautin otsiksen. Otsikon fivehead viittaa siis foreheadiin, joka on normaaleilla ihmisillä. Fivehead taas on vitsikkäästi vähän korkeampi otsa, joka löytyy meikäläiseltä. Nyt se on piilossa otsatukan alla.

Kaipasin todella kipeästi jotain uutta tähän päähän. Haluaisin hiuksista vielä paljon vaaleammat, mutta sitä ei luonnollisesti voi tehdä ilman värinpoistoa/loputonta raidoitusta. Värinpoistohommiin en vielä uskaltanut ryhtyä, koska tukka menee siinä tietysti huonoon kuntoon. Lisäksi alta saattaisi paljastua muutama värikerros kaikkea sekalaista! Että hyi hitto sitä näkyä sitten. Mutta jos kesän aurinko ei vaalenna tarpeeksi, niin eipä mulla taida enää olla vaihtoehtoja. 

Jokainen otsatukan kanssa elänyt tietää, paljonko tuossa tuulessa kuvattaessa tarvittiin kampaa... Siksi ekoissa kuvissa ollaankin turvallisesti kahden seinän välissä. Oikeasti pidän tästä lookista, mutta heti jos pari suortuvaa on vinossa (tuulen takia!), niin koko paketti on mielestäni pielessä. Mitäs mieltä siellä ollaan, olenko liian mangahahmon näköinen? Kuvat ovat laadultaan tavallista parempia, koska siskoni alias kuvaajani ja assarini sai lainaksi huippuobjektiivin. :)


Ai niin, huomatkaa myös uusi playsuit (Nelly.com), jonka alaosan sulloin tosin farkkuihin. Ei ihan niin lämmin vielä sentään ole! Se oli taas niitä nettiostoksia, että lahkeet ovat liian lyhyet (= ei virallisiin juhliin), ja käsiä ei voi nostaa liikaa, etteivät ne lahkeet nouse entisestään. Että joo. Mutta silti tuo on ylinätti, ja teen siitä kyllä vielä mukavamman itselleni! Taisi silti olla viimeinen heräteostos, jonka netissä teen. Kengät, pitkät hameet, bikinit ja paidat uskaltaa varmaan vielä hankkia nettikaupasta, jos kova hinku on. Nuo playsuitit ovat aina vähän tuollaisia. :D Tuo kuosi on ollut mielessäni itse asiassa jo vuosia, ja sitten löysin sen netistä ja päätin, että syteen tai saveen. Nyt se kukkaunelma oli saatava.




perjantai 8. toukokuuta 2015

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappu taputeltu!

Vihdoinkin vappu on ohi! Mulla se kesti maanantaista perjantaihin. Vaikka se oli varmaan paras vappuni tähän mennessä, olen onnellinen, että se on vain kerran vuodessa. :D Maanantaina oli siis päiväsitsit, ja torstaina oli perinteiset juhlamenot kampuksella ja kaupungilla.Siinä välissä leivoin siskon kanssa munkkeja.

Sitsit ovat siis akateeminen juhlaperinne, jossa lauletaan ryyppylauluja, juodaan snapseja, mutta istutaan silti nätisti paikoillaan. Sitseillä on laulunjohtajat, jotka päättävät kappaleet laulukirjasta aina johonkin väliin, ja ilman lupaa ei saa poistua pöydästä esim. vessaan. Kuri ja järjestys on toki tällaisen illan edellytys, koska loppuillasta apinalauma lakkaa aina kuuntelemasta sääntöjä, ja meteli alkaa olla turhan kovaa. Sääntöjen rikkomisesta saa sanktion, ja se voi olla mitä tahansa pantomiimin esittämisestä laulamiseen ja muuhun nöyryyttämiseen. Maanantain sitsit olivat luonnollisesti vapputeemaiset, mutta on ollut myös pulsusitsejä, cocktail-tyylisiä ym. Itsehän pidimme pienellä logopedian porukalla "vessasitsit" kaverin yksiössä, koska emme päässeet joihinkin hallituksen juhliin mukaan...


Joo ei tuo kuorruttaminen heti lähtenyt käyntiin. "Leppoisaa leivontaa rakkaan siskon kera!" -> Todellisuus: "Hitto mä hirtän itteni jos tää ei nyt toimi!!"
Toisilla tässä olisi ehkä puuro ja marjat, meillä vähän eri systeemit...
Ainejärjestöjä pyydetään myös yleensä esittäytymään erikseen heidän oman laulunsa tai laululeikin siivittämänä. Meidän biisimme on suht ok, jos sen laulaa nopeasti. Maanantaina logopedit lauloivat kuitenkin Peppi Pitkätossua, josta lähes kellään ei ole muistikuvaa. Logopedit myös poistuivat paikalta viimeisinä lähinnä siksi, että olimme liian laitamyötäisessä päästäksemme sujuvasti jatkoille. Oli hävinnyttä kännykkää ja kaatumisia. Sanotaan näin, että jos sitsit normaalisti kestävät sen neljä tuntia, niin kuusi tuntia vaatii kyllä jo todellista kestävyyttä. Hyvin me silti vedettiin!

Tänä vuonna osallistuin myös siivouslupauskampanjaan (no se tärkein kyllä unohtui, eli kuva aiheesta Instagramiin), jolla on tarkoitus muistuttaa, että luonto ei tykkää siitä paskan määrästä, jonka juhlaihmiset jälkeensä jättävät. Olen aina ollut tunkemassa omia roskiani reppuun tai lähimpään roskikseen, eikä tulisi kyllä mieleenkään heitellä vain juttuja maahan. Kaksi asiaa, joita en tee vaikka olisin kuinka humaltunut: kadota kännykkääni tai roskaa. Ja nyt toivotaan, että se kännykkä ei edelleenkään häviä tulevissa tohinoissa... Juomaa taisi tosin kaatua sekä sisä- että ulkotiloissa. Meillä oli hyvä meininki logopedien kanssa, ja kuvia tuli varmaan yhteensä 100 kappaletta! Kuvasaldo blogissa on siksi rajallinen, koska kuvissa esiintyy paljon ihmisiä, joista en ole varma, että haluavatko he kuvansa tänne. Annoimme myös Hesen järjestyksenvalvojalle pienen tunnustuksen hänen hyvästä työstään - siinä taisi lukea "maailman paras poke". Niin ja pidin iltapäivällä myös PUHEEN muille fukseille! Se oli hauskaa.


Illalla kävin vielä ystävieni järkkäämissä pippaloissa, missä istuin/makasin koko ajan lattialla. En oikeasti tiedä miksi, mutta suu taisi käydä koko ajan. Myös bilekirjaani tuli täydennystä, yleensä kun unohdan sen kotiin. Yöllä piti vielä tavata yksi Napoleoniksi sonnustautunut heppu, joka oli odottaessaan tilannut minullekin pitsaa. Oikea yön ritari. :) Kävelimme pienen iltalenkin - kevyet 5 kilometriä kotiin yhdessä.

Nämä opiskelijavaput tempaavat oikeasti mukaansa, ja täytyy myöntää, että vappu ei  ole ennen ollut mikään tärkeä juttu minulle. Viime ja tätä vuotta lukuunottamatta olisin mielelläni lähtenyt esim. ulkomaille vapun aikaan. Juurikin se ihmisten päämäärätön vaellus, kalpeat naamat aurinkolaseissa (kyllä, minullakin) ja "luulen että on kesä" -varustus ei oikein iske. :D Mutta varsinkin haalarikansan juhlahan se on, ja tiesin aina että saan siitä tällä tavalla enemmän irti!


Ja lopuksi: olen myös Instagramissa, olen ollut jo hyvän aikaa. Minut löytää sieltäkin siis ihan vain hellipippasena. Kynnys laittaa naamakuvia sinne on jostain syystä paljon matalampi kuin muille kanaville, joten rohkeasti seurailemaan!