lauantai 7. helmikuuta 2015

Meidän isä on hipsterimpi ku teidän isä

Meidän isämme söi ruispuuroa aamupalaksi jo silloin, kun olin ala-asteella ja vedin itse suklaamuroja. En voinut kuvitella mitään kamalampaa aamiaispöytään kuin ruispuuro. Hän leipoi itse sämpylät pöytään, mistä on vasta hiljattain tullut trendi laajemmin. Hän pakotti meidät maistamaan aina jotain appentsellerjuustoa. Tarkemmin ajatellen hän puristi mehutkin itse muunmuassa greipistä.  Hyvä kysymys on, että miksi meille muksuille ostettiin kaikenlaista sokerilitkua kaupasta. Toki milläs muulla pikkuprinsessat olisivat eläneet, elleivät sokerilla.

Eikä isäämme edes oikeasti sanota iskäksi, vaan hänellä on uniikki kutsumanimi, joka on ollut käytössä aina esikoisen syntymästä asti. Tämä karaistunut hippi eli samassa taloudessa kanssa vuosia, ja nyt vasta ymmärrän paremmin, miksi kavereita saattoi hieman huvittaa hänen toimintansa. Isäni lukee kylmänviileästi kirjojaan iltaisin otsalampun kanssa. Siinä pientä design-valaistusta, jolla oikeasti näkee tehdäkin jotain. Ja mikä hirveintä, haluaisin nykyään tehdä samoin.

Flow-festivaalihipsterit voivat vaipua koloihinsa häpeämään, koska monen festariheebon on vaikea ylittää yhtä asiaa: isäni kävi ensimmäisessä Ruisrock-festivaalissa ikinä. Vaikka nykypäivänä ensimmäinen Flow-festari ajaa kyllä vähän saman asian.

Isänpäivä on kaukana, mutta tämä oli hyvä tietoisku hänestä noin muuten vain. "Isänpäivä on joka päivä." Ei muuten tasan ole, elleivät isät sitten tosissaan nauti remonttitikkaiden roudaamisesta tyttärilleen, kyydittämisestä erinäisiin paikkoihin ja tietenkin muuttoavusta. Rahaahan siltä ei ikinä saa. Asia, jota en ole muuten ennen tajunnut. Pistetään vielä kuva hänestä jouluna, kun hän keksi melko mielenkiintoisen torkkupaikan ruuan jälkeen. Oikeasti, äidillä on joskus vähän kestämistä. Ja turha ihmetellä, miksi minä olen tällainen.

Katsokaa nyt sitä. (Housut ovat likaantuneet ruuanlaitossa, muuten hän on siisti ihminen.)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

In Finland we...

...Loiri. Vain Suomen televisiossa voidaan parhaaseen katseluaikaan näyttää miehiä leirinuotiolla, jossa puhutaan oikeasti melko tavallisista asioista ikään kuin saunailta olisi alkamassa. Lisätään vielä se, että tasavallan presidentti on mukana istuskelemassa. Vain meillä näytetään iltaohelmistossa sarjaa miehestä, joka kertoo kahdesta lapsuuden mielikuvitusystävästään, eikä kukaan naura (ainakaan pahalla). Voi tätä menoa. Loiri sitä loiri tätä. Hohhoijaa jo.

...Alcohol. Vain Suomessa voidaan päättää teipata alkoholia mainostavat rekkojen kyljet kuvittelemalla, että se parantaa Suomen alkoholiongelman. Tähän haluan myös huomauttaa, että vaikka moni tietää että muissakin maissa viina tuottaa vaikeuksia, niin ei se poista sitä ongelmaa täällä koti-Suomessa. Minun ei tehnyt mieli alkoholia lapsena/nuorena, koska vanhempanikaan eivät tehneet siitä suurta numeroa, eivätkä juoneet kännejä silmieni edessä. Siinä voisi olla ensimmäinen neuvo niille, jotka kittaavat lastensa nähden/kanssa.

 ...Tekosyyt. Paras argumentti, jonka olen kuullut kysyttäessä ihmistä lahjoittamaan johonkin järjestöön, on "mä maksan jo veroja". No sehän auttaa. #laputsilmillä

...Bussikulttuuri. Eihän se jumankauta nyt käy, että sanoisi vieressä istuvalle että "anteeksi, jään tässä pois" tai mumisisi jotain kommunikoinnin tapaista. Painetaan stop-nappulaa, vaikka sitä olisi painettu jo muiden sosiaalisesti lahjattomien toimesta viisi kertaa ennen samaa pysäkkiä.

...Äitiyspakkaus. Ei tietenkään kannata kaupallistaa tuotetta, joka saattaisi lisätä Suomen pikkuruista vientiä ulkomaille. Kuka tämänkin sai päättää? Myyntiin vaan!

Rakkahin terveisin: mulla on kalenterissa varsinaista vapaa-aikaa kolmen viikon kuluttua. Pientä kipinää korvien välissä saattaa tästä syystä aiheutua.