JOULUAATON ETENEMINEN REAALIAJASSA SEURATTUNA

Meinasi meno yltyä hieman imeläksi tuossa päiväpostauksessa, että palataanpa taas maanpinnalle.


Loki klo 12.15

Äidin vuotuisesti parkuma joulurauhan julistus meni hieman ohi, mutta ehdimme kuulla musiikit. Minulla on huulipunaa ja syömme puuroa. Aika hyvin että olen jo meikattuna juhlapaikalla, vaikka nousin vasta klo 10.30.

Loki klo 13.22

Telkkarista tulee jotain kauheaa moskaa. Lumiukko on saanut jatko-osan (tästä kai on joskus kohuttu, unohtui jo), enkä nähnyt tällä kertaa alkuperäistä Lumiukkoa. En tosin ole ikinä pitänyt siitä pojasta saati lumiukosta, vaikka katson pätkän joka joulu. 

Yle näyttää ilmeisesti jotain vaaratiedotetta pitkin iltapäivää: "Joulupukki: kadonnut". Kadonnut?! Mitä lapset nyt sanovat? Miksei voitaisi välissä näyttää jotain oikeaa ohjelmaa? Dubatut, limaisen imelät jouluelokuvat lapsille ovat parasta antia. Puhuva koira bongattu.

Loki klo 13.26

Täällä joku pullo sanoi poks. "Anna lapselle raitis joulu" ei taaskaan toteudu huushollissamme, kun äiti ottaa kokkauksen lomassa vähän neuvoa-antavaa. Michael Bublé soi edelleen allekirjoittaneen toiveesta, ja kaikki nauttivat. Täällä on kyllä niin hirveä meteli, että herra Bublé jää varjoon. Meitä on täällä kuusi. Silti vain neljä meistä huutaa (naiset), ja herkempää tämä sattuisi jo korviin.

Loki klo 15.05
Heitin vitsinä, että kukas sen jouluevankeliumin sitten lukee. Sisko vastasi, että "tsiisus, Helli". Tahaton läppä paras läppä.

 Loki klo 17.45
Kova hinku avata lahjakasasta paketteja. Muistelin ääneen yhtä lapsuuden joulua, kun pikkusiskoni sanoi tekevänsä muurin lattialle lahjoistaan. Hän ei edes vielä tiennyt paljonko paketteja tulee koska oli aatonaatto, mutta ilmeisesti luotto Suomen ja vanhempien talouteen oli kova.

Loki klo 18.30
Sisko päätti antaa lahjaksi kolme n. 700-sivuista kirjaa. "Sanoit haluavasi lukemista." Pieni pulma: lukeako uudenvuoden jälkeen neurologian tenttiin vai noita ihanan värikkäitä ja elämänmakuisia kirjoja?

Loki klo 22.39
Olen ähkyn partaalla. Sain tosi ihania lahjoja, mutta vielä on pari pakettia hakematta. Rynnistän siis seuraavaan joulupöytään, vaikka siellä taitaa tähän aikaan olla itsepalvelu. Kävellessä ulkona nälkä varmasti taas yllättää!

IHANAA JOULUA!

Olin vielä eilen "joulukaupassa" hamstraamassa omaan kaappiini jotain pientä, jota napostelen niinä hetkinä, kun en ole ronkkimassa muiden pöydistä (mihin menee valehtelematta seuraavat kolme päivää). Uudenvuoden viinakset ostin myös. Mulla on edelleen perinteinen joulunvietto tiedossa, ja olen superinnoissani antamistani lahjoista. Ne taitavat mennä kerrankin kaikkien kohdalla täysin nappiin. Unohdin tässä hässäkässä, että myös minä tulen saamaan jotain kivaa! Melkoisen kutkuttavaa.

Eilen pidimme tuon yhden ukkelin kanssa vielä pienet kahdenkeskeiset pikkujoulut, joissa soi Michael Bublén musiikki niin kauan että alkoi kyllästyttää! Ja eihän se ikinä ala. Siinä alkoi ensimmäistä kertaa sellainen jouluun rauhoittuminen. :) Baileys teki juuri niin gutaa kuin olin arvellutkin. Tämä oli myös yksi virstanpylväs elämässäni: ensimmäistä kertaa sisällytin alkoholia jouluuni ylipäätään! Ikinä en ole tissutellut tuolla tavalla ennalta suunnitellusti ja sivistyneesti. :D

Kuvissa kaikenlaista fiilistelyä: 
1. Poikaystävän hankkima joulukalenteri ("pitäähän sun saada tollanen My Little Pony", hyi) 
2. Paketoimani lahjat! Olisi pitänyt pistää lisää narua...
3. Eteisen joulutunnelmaa 
4. Sukkahousut 
5. Naurakaa nyt tekin, jooko. 

Minua motivoi liikkumaan...

•  Kaunis ilma
• Uudet treenivaatteet
•  Kannustavat sanat läheisiltä
• Treeniseura
• Tiuhempaan vaihtuva saliohjelma
• Siskon harjoittelutulokset (todellinen muodonmuutos menossa)
• Lähes tyhjä kuntosali
• Vapaapäivä
• Palautusjuoma. Koska oma palkkari ei maistu kovin nannalle, joskus on kivaa ostaa oikeasti kaakaonmakuinen palkkari salilta. 
• Kun veri kohisee jaloissa lenkin jälkeen, niin että sen melkein kuulee. Korvissa ainakin kohisee
• Hikoilu. Yksinkertaisesti. :D
• Aamuisin peiliin katsominen (ei naaman vaan vatsan). Kaikkihan tietävät mitä siinä päivän aikana tapahtuu - kaboom olet pallo!
• Kun jaksaa ottaa isommat painot telineestä 
• Saavutetut tavoitteet
• Vaihtelu
• Ylipäätään "se treenin jälkeinen fiilis"

Fit-lehdessäkin oli taannoin juttu motivaatiosta - siinä korjattiin että eihän se ole tunne. Jos motivaatio olisi pelkkä fiilis, en pääsisi liikkeelle kuin aurinkoisina päivinä ja silloin, kun sattuisin olemaan täynnä energiaa. Ajattelen tosi usein että "tänään mua ei huvita", mutta pakotan itseni salille. Joo tietenkään ei siinä vaiheessa jos on nukkunut pari tuntia, on tulossa kipeäksi tai on oikeasti kiire. Mutta aina kun pääsen salille/jumppaan, tarttuu se tekemisen meininki. Lähes aina se myös piristää: minusta voisi ottaa joskus videokuvaa esimerkiksi ennen spinningiä ja sen jälkeen. Uskokaa pois, joskus ero on todella huomattava! Huomautan tässä silti, että en ole mikään vakiokasvo spinningissä. :D Tämä oli vain esimerkki. Myönnän myös, että nykyään pirun kalliin tuntuinen salijäsenyys pakottaa käymään.

Jotkut innostavat puolet liikunnasta (pirteys, hyvä iho, jopa vatsan toiminta) huomaa vasta siinä vaiheessa, kun liikkumisesta on pitänyt taukoa. Silloin uni ei tule, iho menee huonompaan kuntoon, ja olen yleisesti väsyneempi. Mulla oli vielä teini-iässäkin uniongelmia, mutta yhtäkkiä huomaan nauttivani 9-10 tunnin yöunista normaalina asiana. Johtunee mm. siitä, kun itsensä väsyttää kunnolla päivällä. Näin syksyllä on kyllä väsyttänyt ihan vain pimeyden takia. Siinä ei aina liikunta ja D-vitamiini auta, mutta kyllä ne antavat paljon paremman energian arkeen kuin ylipitkät päikkärit ja jatkuva napostelu!

Hyviä treenihetkiä teillekin, minkä parissa rehkittekään! Lukekaa tuota listaa ja keksikää itse lisää, jos ei pylly meinaa nousta. Huomasin myös, että Kaksi yhden hinnalla on aloittanut motivaatiopostausten sarjan, joten sieltä voi katsella syväluotaavampaa tekstiä. Mikäs teitä motivoi?