Keiju kesälaitumilla

Koska otsikko on niin päätähuimaavan ällöttävä, lukekaa vaikka seuraavan kerran että se onkin Keijo kesälaitumilla. Heti tulee rankempi sävy tähän koko hommaan. Olimme siskoni kanssa lauantaina kuvaamassa lempparimaisemissani. Koska yleensä lenkkeilen tuolla päin, sain nyt juoksun sijaan hyppiä purossa ja kiipeillä sillalla. Olisittepa nähneet, millaisiin vaaratilanteisiin siskoni asetti kameransa ihan vain hyvän valaistuksen vuoksi. Pujottelimme sillan reunoille istumaan, minä likastin kesäiseen tapaan jalanpohjani... Omistautumista bloggaamiselle! Retkemme loppu huipentui tietysti meikäläisen rakastamiin lampaisiin. Monta suunniteltua kesäjuttua on vielä tekemättä, mutta lammaslaumaa olen päässyt katsomaan jo kaksi kertaa tänä kesänä... Niilläkin oli tosin jotain ongelmia helteen kanssa, koska ne märehtivät yhdessä kasassa (suu kävi koko ajan, vaikka mitään ruokaa siellä ei näkynyt!) silmät puoliksi kiinni.

Tuo Barcelonan jostain ketjukaupasta hommattu riekale on kyllä taivaanlahja. Maksimekkoni näyttää aika mukavasti läpi alusvaatteeni, mikäli siellä ei satu olemaan "invisibölit" vaan ihan tavalliset pikkarit. Liivi to the rescue! Kukaan ei näe peppuani tuon alta, joten olen itse siveyden sipuli. Kuuma tuossa tuubissa tosin oli 26 asteen lämmössä. En silti valittanut vaan nautiskelin! Iltavuorossa ei tällä viikolla niin nautitakaan, ilmastoinnin puuttuessa oikeastaan kokonaan.

Haluan loppuun pahoitella kommenttiasioitani. Esimerkiksi Reetta laittoi erittäin mieltä lämmittävän kommentin blogiini, jonka julkaisin. Kun olin vastaamassa siihen puhelimeni kautta, painoinkin vahingossa poista. Poista! Olen niin totaalinen mämmikoura mitä tulee puhelimen pienellä ruudulla bloggailuun, että täytyy olla tästä lähtien varovainen. Että kiitos Reetta vain kommentistasi. :D Myös muihin kommentteihin vastaaminen kestää, koska en jostain syystä pysty läppärillä kommentoimaan, kun se heittää minut saman tien uloskirjatuksi. Hyvä netti mulla... Toivottavasti asia pian korjaantuu!

12-vuotiaan Pippasen kurinpalautus

Tämä salakavala "ohjeita 10 vuotta nuoremmalle minälleni" -haaste on taas vallannut blogit. Ikävän toistuvana teemana niissä on se, että jutellaan katkerana omalle teiniminälle julkisesti. Teksti on joko imelää, katkeraa kalkkia, ehdottomasti liian pikkutarkkaa tai jotenkin vain liian henkilökohtaista. Liibalaabaa oman elämän epävarmuudesta ja tyrskyistä saattaa kestää kymmenen kappaletta, ennen kuin päästään niihin neuvoihin. Puhumattakaan kiusallisesta tyylistä, miten ihmiset puhuttelevat itseään: "Phihihi, sinä avuton nuori neito siellä menneisyydessä..."

No tämä kuva nyt on ihan eiliseltä. Check those freckles!

Jos minä laittaisin tosi avoimesti tähän neuvoja teiniminälleni kun olin tyyliin 18, se olisi vain surullista luettavaa. Mutta onneksi olenkin vuonna 2004 ollut vasta kutosluokalla, joten miksen minäkin ottaisi tähän osaa! Mikäs sen turhempaa kuin neuvoa jälkikäteen itseään.

• Sano sille pullukalle tytölle luokallasi, että se on läski - se ansaitsee sen. Äläkä sure yläasteelle menemistä ja kivan luokkanne hajoamista, koska et tule olemaan kehenkään heistä enää yhteydessä. Paitsi yhteen, joka säilyy varmasti elämäsi loppuun asti.

• Älä jumankauta leikkaa hiuksiasi. Tai ehkä on hyvä että leikkaat ne nyt etkä sitten 18-vuotiaana. Koska silloin se harmittaisi tuplasti enemmän.

• Suunnitelmasi "mä en ainakaan huuda yhtään äidilleni murrosiässä" ei ihan suju niin kuin haluaisit, mutta voisi se paljon pahemminkin mennä.

• Yksikään "parisuhteesi" ei tule kestämään kovin kauan ennen kuin täytät 20, joten heivaa ne klopit ja keskity ystäviisi enemmän.

En yleensä pidä omaa kuvaa lipaston päällä, mutta kun pidän, niin otan silloin blogikuvia.

Kun pikaisesti vilkuilin muiden listoja, niin nuo miehet saavat huutia tosi monessa niistä. Samaa sanoisin siis itselleni ja muillekin teinitytöille. Toisaalta en haluaisi oikeastaan muuttaa mitään menneisyydessäni, ja kaikesta kuitenkin oppii. Pitäähän miehiinkin tutustua tarpeeksi ajoissa että niiden kanssa oppii olemaan! Mutta heitetään tähän loppuun vielä neuvoja 32-vuotiaalle minulle:

• Käy edelleen salilla tai jumpassa tai ihan missä vaan, mistä nautit. You're not 16 anymore!
• Tämä on oikeastaan äidin neuvo: älä koskaan lakkaa olemasta hulluttelija. #perittysyntymähumala
• Älä ota kolmenkympin kriisin koittaessa botox-ruiskeita, ellet ole satavarma että sieltä se sibeliusryppy nyt näkyy monen metrin päähän. Joudut todennäköisesti yhä näyttämään paperit Alkon kassalla, koska nytkin olen päässyt vielä lastenlipulla bussiin. Jos Alkoa ei silloin enää ole, en tiedä mistä revit valkoviinisi, mutta saat varmasti yhdeltä ystävältä ohjeet vaaleanpunaisen kiljun tekemiseen. Koitan pyytää häneltä reseptin jo nyt talteen.

Showroom!

Olin keskiviikkona Showroomin järjestämissä blogibileissä. Matkalla sinne keksin, millä tavalla Saunabeltin voi korvata.

Tekonahkashortseilla.

Otin bestikseni mukaan ja lampsimme klubille. En ole ennen käynyt Showroomissa mutta se on kyllä hienoin Turun baareista, joissa mä olen käynyt. Itse en voinut päästellä täysillä höyryjä koska minun piti olla seuraavana aamuna seitsemältä töissä, mutta kumosin toki Ufo Shotin jos toisenkin kolmen tunnin aikana! Harva bloggari kai joutui seuraavana aamuna polkemaan peltiä litteäksi krapulahiestä märkänä tehtaassa, kun joku on tehnyt kokonaisen sarjan surkeaa tuotantoa.

Kolme tuntia ehdin höpistä ainakin Riikan, Jennan ja Marin kanssa. Oli kivaa nähdä ihmisiä, joiden blogeihin on aina silloin tällöin törmäillytkin. Mari auttoi mua myös käyttämään kameraani paremmin, ja olen tosiaan viime päivinä huomannut, että eihän se olekaan kovin vaikeaa. :D Napsin nannoja, shotteja ja skumppaa, ja tietysti siinä puolenyön jälkeen aloin väsyä. Esiintyjä Kodols saa multa hyvät pisteet. En ole koskaan kuullutkaan noista tyypeistä mutta ne vetivät hyvin. DJ oli myös sen verran liekeissä että tuollaista katselisi mielellään useamminkin.

Mulla ei oikeasti ole valittamista noista pippaloista, paitsi se että olisin halunnut viipyä pidempään. Tietysti oli outoa, että kukaan "randomi" ei tullut meille juttelemaan, vaikka odotimme sinne myös paljon lukijoita. Ehkä asetelma oli siitä huono, että harva kykenee kynnelle muulloin kuin viikonloppuisin. Haluaisin silti näitä lisää! Oli myös aika siistiä, että joku kaataa mulle skumppaa ilmaiseksi keskellä viikkoa. Kiitos Minnalle hyvästä emännöinnistä. :)

Luin muiden blogeista ennen näitä juhlia kommentteja anonyymeiltä, joiden mielestä noihin tapahtumiin mennään vain ilmaisen viinan perässä ja sitten saa jotain krääsää vielä kaupan päälle. Että se on vain kuulemma itsekästä. No totta hemmetissä otan esim. Cutrinin tuotepaketteja vastaan kun sellainen kouraani lyödään. Ei siellä silti olla mitenkään asenteella, että me makaamme silkkisillä tyynyillä muita ylempänä ja silittelemme kissojamme ja joku öljytty äijä ruokkii minua viinirypäleillä. Ihan tässä halusin verkostoitua, kerrankin. Bileet kuin bileet. Jos jotkut ovatkin tylsiä ja kiertävät kaikki kissanristiäiset ilman hauskanpitoa ja jotenkin "pakosta", se on heidän (yöunien) menetyksensä. Mulla oli tuolla ihan hauskaa, enkä varmaan kirjoittaisi koko tapahtumasta jos se olisi mielestäni ollut tylsää. 

Saimme tosiaan goodiebagit, josta löytyi kamaa Cloettalta (nannat syöty jo), Cutrinilta, Lolly Puffilta, Leaderilta ja Invisibobblelta. Olen tämän viikon muuten työttömänä surkean työsopimuksen takia, joten juttua pitäisi riittää!

One Big Happy Luomumansikka

Ostin eilen mansikoita, ja litran kopasta jäi jäljelle aika reilusti. Niinpä pistin niitä tänä aamuna puuron joukkoon mehukeiton mukana. Mikä Instagram-aamupala! Puuro maistuikin moninkertaisesti paremmalle. Pistin niitä myös rahkan joukkoon ja vedin niitä suoraan purkista. Ai että mikä maku! Siinä on kasa aitoja marjoja. Ai että olen nyt yhtä luonnon kanssa, superruokaa supernaiselle. Nyt ollaan luomua, mun pitää ostaa näitä joka päivä ja sitten vielä herneitä. Paskat minä hinnasta! Sitten olen kotimaisen kannattaja, raakaruokailija ja sitten suolistoni saa sitä oikeaa kasvimaan kuitua! Ah, rakastan itseäni, rakastan luontoa. Olen kasvishippi. Terveelliset valinna, terve keho hei.

Niin, nuo cashewitkin ovat superhyviä, hyvää rasvaa hei. Saantisuositus on kuulemma kourallinen päivässä. Mun mielitekoni kyllä häviävät vasta, kun olen vetänyt noita kuusi kourallista peräjälkeen.

Ja viikonloppuna haluan kyllä El Maco -aterian. Maistoin sellaista viikko sitten ensimmäisen kerran, enkä halua ostaa enää mitään muuta Mäkkäristä.

Red Lady is back!

En katso Game of Thronesia, mutta olen saanut uuden lempinimen sarjan hahmon Red Ladyn mukaan. Hiukseni ovat nyt parisen kuukautta olleet punaiset, ja viihdyn niissä kyllä tosi hyvin. Mulla oli joskus kutosluokalta aina lukioon asti punaiset kutrit, joten tämä tuntuu todella kotoisalta. :D Rakastan myös "gingers have no souls" -vitsejä, vaikka en olekaan aito punapää! (Olen julma.) Kampaajakäynti piristi ilmettäni kertaheitolla, mutta on näissä huonotkin puolensa:

• Kun menee hissiin treenin jälkeen, tukka ja naama näyttävät ihan järkyttäviltä kun katsoo peiliin. Hölmistynyt ja väsynyt ilme, vaaleanpunaiset posket, muuten valkoinen naama ja tummemman punainen letti sekä aniliininpunainen takki - maailman karmivin väripaletti on valmis!

• Kaikilla muillakin on punainen tukka.

• Saa kuulla niitä ällöttäviä "blondes go to heaven ja punapäät menee minne perseeseen vaan haluaa" -juttuja.

• Saa kuulla niitä "punapäissä on asennetta" -heittoja. Sama kuin sanoisi että kaikissa, joilla on tatuointeja, on asennetta. Hieman erikoinen juttu ulkonäössä, ja heti on muka maailman rohkein mimmi. Blaa!

• Parin kuukauden kuluttua nämä näyttävät jo aika kamalilta, koska juurikasvu puskee näihin jotenkin ilkeämmin kuin tummiin. Tosin se tarkoittaa sitä että saan hyötyliikuntaa useammin, kun poljen luottokampaajalleni yhteensä 16 kilometrin lenkin! (Paitsi sateessa. Ei enää ikinä sateessa.)

Meinasin laittaa tähän ilmeisesti melko yleisen ongelman, nimittäin vaatetuksen + punaiset hiukset. Mulla on kuitenkin sattumoisin aika hyviä värejä vaatekaapissani, joten ei tarvitse pelätä että näytän sirkuspelleltä. Ja noista elämää suuremmista miinuksista huolimatta nämä ovat mahtavat. Kiharat näyttävät paremmilta! Punaisista hiuksista täytyy mielestäni silti pitää erityisen hyvää huolta, ettei näytä joltain "yritin värjätä punaisiksi" -white trashilta. Vaikeaa keksiä kauheampaa hiusväriä kuin melkein punainen. Pelkät raidat ovat ehdoton no-no.