torstai 22. toukokuuta 2014

Googletuksen helmiä

Lähiaikoina blogiini on löydetty jännien hakusanojen kautta. Outoa, koska näitä aihepiirejä ei täältä suoranaisesti löydy. Tuli jotenkin likainen olo - kuin pyörittäisin bordellia Turun alueella! Ei täält mittän pyllyi löyry.

Turku.sex
Teini peppu
Sex Naantali
Teini selfie

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Tulin, söin, strippasin

Nautimme brunchia rakkaiden siskojeni kera viikko sitten lauantaina, kun porukkamme kuopus oli kutsunut meidät luokseen. Nauroimme kuin Marko Paananen kymmenen vuotta sitten Innossa, ja keskustelimme sivistyneesti ja tasaisilla äänenpainoilla Euroviisuista ja syömästämme ruuasta. Myös äänenvoimakkuus pysyi koko ajan soveliaan rajoissa.

Tuo salaattikerä ei ole sitten kokonainen! :D Sattumoisin pari lehteä näyttää siltä kuin meillä olisi ollut salaattia enemmänkin.

Koska emäntä ei ollut valmistanut jälkiruokaa kiireidensä vuoksi (ja siksi että yritimme saada vaihteeksi kokoon fuck the fatness -brunssin), kuplivan ruokailuhetkemme jälkeen nautimme appelsiiniteetä. Nämä ryystimme hänen täydellisen upottavalla sohvallaan ja ihastelimme hänen kappalevalintojaan Spotifysta. Tutkimme myös hänen ihanaa parvekettaan, jonka tuolien takana ei ollut seitsemää kassillista panttipulloja odottamassa noutajaansa...

Ai liian sliipattua? Tunnustetaan: puhuimme toistemme päälle huutaen, ja kaakatusnaurummme tunkeutui varmaan seinien läpi helpostikin. Ja koska kolmen tähden lounas -tyyppiseen ruokailuun kuuluu myös ohjelmaa, improvisoin siskoilleni pienen tuolitanssinäytöksen, mutta vaatteet päällä. Kaikki lähti siitä kun pienempi siskoni läpsäisi kätensä reisilleen jotain vitsiä havainnollistaakseen. Sitten keksin leikkiä ammattiglamour-tanssijaa, koska sellainen voi olla nykyään jokainen. Pieni tuoli sai kyytiä, reidet paukkuivat ja ponnari heilui. Ja ettei kukaan luule että käytin kera-sanaa tosissani tuolla alussa, niin korjataan sekin nyt tänne perään: sitä kuuluu käyttää ruuasta puhuttaessa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Lihaisia mainoksia

Avautumis-tunniste kannattaisikin varmaan vaihtaa uhoamiseen, koska täällä minä olen taas tulta silmissäni ja pienen kuluttajan pelastaminen mielessäni. Huomasin että tähän ei mahdu paljon vankkaa faktatietoa asioista, joista aion mesota, mikä ei silti estä minua valistamasta ihmisiä avaamaan silmiään.

Huomioni on kiinnittynyt kuluttajien huijaamiseen eli lähinnä telkkarimainoksiin. Minä näen niitä paljon, koska katson mm. Modernia perhettä ja Tyyliä vai ei -sarjaa. En omista tallentavaa digiboksia, jolla voisin skipata mainokset. Paine sellaisen hankkimiselle kasvaa kuitenkin tasaisesti.

Lihamainokset ottavat minua päähän - uskokaa tai älkää - enemmän kuin Trivago-mainos. Ei yleisen rasittavuuden takia niin kuin muut pätkät, vaan siksi että niiden tarkoitusperät ovat varmaan kaikkein läpinäkyvämpiä. Kerrotaan (epä)suorasti, että katsokaa täältä kotitilalta lähtee liha kauppoihin. Näin monen suomalaisen työntekijän läpi liha kulkee. "Olemme niin hiton kotimaisia lehmiemme suhteen, ja ihan kuulkaa naapurin Pekka kuljettaa lihan lähikauppaasi." Ja koska se on HYVÄN MIELEN KOTITILALTA, tilanne ei tietenkään kuulosta siltä että siellä pidetään kanoja liian ahtaalla ja lehmiä suorastaan loukuissa, ja niitäkin astutetaan jatkuvasti että se saatanan arkimaito riittää kaikille kasvaville Suomen toivoille.

"Hyvän mielen kotitila" ei anna mitään takuuta. Sanooko se oikeasti teille jotain? Siellä on aina kesä ja farmari silittelee possujaan? Tuo ei tarkoita muuta kuin sitä, että mainostaja houkuttelee ostajaa miettimän juhannusta ja ah, silloinhan koko Suomi grillaa ja on hyvä mieli. Ihanaa että teurastamojen seinät täyttyvät verestä entisestään ja saamme läskeille suomalaisille lihaa kiloittain per naama. "Se on suomalainen linja." Ei kun oho, tuo taisi olla joku Perussuomalaisten juttu.

Toinen päänurina-aiheeni koskee jogurtteja, ja jos ette vielä tienneet, niin saatte nyt nauraa: en ole moneen vuoteen ostanut jogurttia juurikin niiden mainosten takia. Mainoksissa huudetaan että "nolla prosenttia rasvaa", vaikka se sokerimäärä niissä vasta nouseekin pilviin. Siitä ei tietenkään mainita sanallakaan. Ja kun mainoksessa lapsi kitisee että "marjoja pitää olla ainakin miljoonatuhatta", niin olen valmis heittämään tavaroita päin seinää. Ja jotta taas rauhoituttaisiin hieman, korostan että okei, ostakaa vaan muut ihmiset jogurtteja. Mutta muovipurkista vedettävät, vaaleanpunaiset sokerimömmöt ovat kaukana luonnollisesta, joina niitä mainostetaan. Varsinkin Arlan mainoksissa tämä luonnollisuus korostuu, vaikka oikeasti ostat kaiken muovipurkeissa kaupasta. Ruotsista siis tulee tällainen ihanan sokea ajatus, että jos ostan Arlan naturatuotteita, olen luontoystävällinen hippi joka ajattelee ympäristöään ja lastensa turvallisuutta. EI.

Kysyin paremmin asioihin perehtyneeltä ystävältäni kerran, että onko sillä mitään merkitystä jos ostaa vapaan kanan munia. Ei kuulemma. Ei tietenkään, koska jos tarkkaan katsoo niin kaikki kaupan kananmunat ovat muka vapaasta kanasta. Eihän meillä ole täällä sitten mitään ongelmaa! Vai miten se meni? Ja hyvä lukija: jos ruokaan tuntuu menevän tuhottomasti rahaa tuloihisi nähden, neuvon ensimmäisenä miettimään helpoimman askeleen, eli katsot hiukan minkä hintaista ruokaa ostat. Tottakai sinulla menee enemmän rahaa, jos ostat kalleinta lihaa, maitoa, vähän herkkuja joka illalle jne. On totta että ruuan hinta nousee koko ajan ja meikäläistä ahdistaa se suunnattomasti, koska budjetoin ruokamenoni. Puhumattakaan oikeasti vähävaraisista ihmisistä. Mutta niin kauan kuin kaikki ostavat sitä kalleinta kahvia, niin sillä hinnalla on varaa jatkaa nousuaan.

Tässä ajatusripulissa oli ehkä pää ja häntä, vaikka ne saattoivat olla hiukan kaukana toisistaan. Ensi kerralla on luvassa jo kuvia ja positiivisempia ajatuksia ruokaa kohtaan! Logopedian kokeeni on maanantaina, joten siitä alkaa vapauteni. Se tietää rutkasti enemmän tekstiä tännekin. :)