NÄIN KÄSITTELET POMOASI

Yritän tässä päästä paratiisiin eli kesätöihin paikkaan, jossa tunnen olevani eniten kotona kaikista menneistä työpaikoistani. Paratiisi tai meluhelvetti, miten vain. Pommittelen pomoani pikkuhiljaa, vaikka olen soittanut firmaan ensimmäisen kerran jo helmikuussa. Jos naiselle lähettää tekstiviestin että "soitan sinulle takaisin", käsitän sen niin että hän soittaa pian takaisin. Erilaisia lähestymistapoja:

  

Kuin hieman ahdistava deitti:

Jos soittoa ei ole kuulunut koko päivänä niin kuin omassa tapauksessani kävi, laita vain viestiä: "Hei, lupasit soittaa. Missä meet? Ootko salilla? Mä voin kyllä tulla sinnekin juttelemaan. Saanko niitä töitä? Jos sua ei kiinnosta niin sano se suoraan. Sika!"

 Kuin psykopaatti:

Lähetä pomollesi viesti uhkailevaan sävyyn. Sillä saa hänen huomionsa, mutta työpaikan saannista ei ole varmuutta. "Jos et soita mulle ja anna duunia, tuun paskomaan sun auton konepellille. Ja mä muuten tiedän missä sä asut." Jos asut lähellä työpaikkaasi, voit aina marssia sisään pomon puheille ja järjestää kohtauksen. Itkeminen ei voi koskaan tehdä tilanteesta huonompaa.

Kuin olisit hänen pomonsa:

Kerro hänelle kuinka kehnosti kesärekrytoinnit ovat jäljessä. Homma pitäisi saada ennen toukokuuta kasaan. "Lähetä raportti minulle iltaan mennessä. Tuolla tavalla jaarittelemalla ei tietääkseni kukaan ole ylennyksiä saanut. Sovitaan sopimuksen allekirjoittamisesta myöhemmin."

Teini-Pippanen kuvina

Onhan tämä hieman noloa, että kun kevätaurinko lämmittää ja antaisi valoa kuviini, niin niitä ei tulekaan napsittua juuri ollenkaan. Ja kun luonnostekstejä odottelee se 12 kappaletta Bloggerissa, eikä yksikään niistä ole vielä nähnyt päivänvaloa. Suonette siis anteeksi pienen taukoni, sanotaan sitä vaikka luovaksi sellaiseksi. Myönnän että olen laistanut sekä liikunnasta että pääsykokeisiin lukemisesta viime päivinä. Ryypätä jaksoin, yllätys. Huomenna otan itseäni taas niskasta kiinni, mutta toivotaan ettei tuo lukutauko kovin pahasti verota koemenestystäni...

 Koska kuvia ei oikein vielä ole kertynyt ja nostalgia on toinen nimeni, ajattelin pistää tänne vanhoja otoksia. Selasin niitä läppäriltäni ennen pääsiäistä, ja vaikka ne eivät loista erikoisuudellaan niin ne ovat edes näyttäneet keskenään erilaisilta, ja mulla on ollut hirveä into tehdä kaikkea. Ei tässä ihan kalkkiksia vielä olla, joten ei kai auta kuin tehdä oikein kalenteriin tilaa (eli nostaa peppu reippaasti ylös tuolista) ja lähteä kuvailemaan. "Vanhat kuvat" tarkoittanee tässä teini-iän selfie-maratonia, mutta koska naamaani ei ole viime postauksissa näkynyt, niin tuijottakaa nyt senkin edestä.

Haluaisin tehdä postausta liittyen turismiin (huumoritasolla pysytellään kyllä tässäkin aiheessa), miehiin, itseeni, introverttiyteen, uusiin hiuksiini, pomoihin ja kaikenlaisiin kutkuttaviin ilmiöihin. Pohjaa on näille kaikille luotu väsyneinä arki-iltoina, mutta en halua julkaista koko ajan tekstiä ilman kuvia. Tulitusta siis kuitenkin tulossa. :)

Minglausta ja muita ohjeita biletykseen

Cosmopolitanissa oli joskus juttu, jossa kerrottiin miten juhlissa käyttäydytään luontevasti eikä jäädä seinäruusuksi. Tietysti nuorten naisten lehteen kannatti haastatella asian tiimoilta entistä huippumallia, jonka kokkarit eivät nyt ihan vastaa perusryyppääjän bileitä.

Kokkarit tarkoittavat siis cocktail-kutsuja, daa. Pystyn laskemaan yhtäkään sormea nostamatta, kuinka monessa kokkaritilaisuudessa olen ollut. Tai yhden sormen voisin kyllä nostaa sellaisille "bileille", mutta nyt asiaan.

Artikkelissa neuvottiin muun muassa minglaamaan. Koska olen itseoppinut neropatti, päättelin että sana tulee englannin kielestä, "mingle", kierrellä kuin viekas kettu konsanaan. Tuo nyt olisi jokaisen lehden lukijan pitänyt tajuta. Kannattaa siis kierrellä bileissä ja olla sosiaalinen, vaihtaa sana jos toinenkin tuntemattomien ihmisten kanssa. Meidän aloitteluissa minglaus tarkoittaa sitä että jossain kohdassa siirrytään pöydän pikku antimista lattialle seurustelemaan. Siellä on kuitenkin puolet porukasta, ja joku on takuulla vohkinut sipsitkin sinne.

"Baaritiski ja buffetpöytä ovat oivia paikkoja aloittaa keskustelu." Oikeiden ihmisten juhlissa tämä tarkoittaa keittiötä ja jääkaapin seutua, josta miesten järjestämissä bileissä saa yleensä kylmiä nakkeja. Naiset sentään saattavat laittaa jotain pöytään asti.

Ei kannata syödä tarjoiluja koko ajan, jotta pystyy keskustelemaan ihmisten kanssa, eikä saa porsastella. Bullshit, jos ruokaa on niin syömme sitä varsinkin bestikseni kanssa kaksin käsin. Juomme siinä samalla myös. Nopeat syövät hitaiden ruuat ja pystyvät humaltumaan siinä samalla. Viimeksi kun söin juhlissa kakkua, taisin vetää sitä lattialla suoraan tarjottimelta lusikalla. Ja huusin kilpaa kaverin kanssa muumimammaa. Että älkää tulko sanomaan minulle, mitä missäkin pippaloissa ei saa tehdä.

Loppuun vielä eräs hiukan aihetta sivuava, syntymäpäiviä koskeva asia. Jos sinulla on varaa järjestää vaikka 50 hengen juhlat kotonasi tai muualla, ja pistät kutsuun "en tarvitse lahjoja mutta jos haluat muistaa minua, voit kartuttaa matkakassaani tilille..." Mitä jos lähtisit sinne matkalle yksin tai kumppanisi kanssa, ja jättäisit moiset kutsut pitämättä? Jos et halua pettyä kun paketista tulisi taas yksi Aalto-maljakko niin pistät vaan sitten, että ei lahjoja, kiitos. Jotenkin typerää alkaa kinuta ihmisiltä kirjallisesti rahaa, varsinkin jos täyttää 50 eikä 15.

Innoituksena tähän kirjoitukseen toimivat viime viikonloppuinen pienempi juhlinta ja tänä viikonloppuna pidettävät kesänaloitusbileet. Pitää kuulemma laittaa oikein lei kaulaan. Sopii minulle koska varsinaisista pippaloista alkaa kohdallani olla todella pitkä aika. :) Hyvää viikonloppua myös ruudun toiselle puolelle!