maanantai 25. marraskuuta 2013

Viiniä, viiniä!

Olen valveutunut alle 10 euroa maksavien valkkarien asiantuntija. Siis valkkarien, en palkkarien. Valotan teille amatöörimäisesti juomakulttuuria ja valkoviinien olemusta.

Henkilökohtainen top 3

1. Happy Grape 
2. California Garden
3. J.P. Chenet

Saattaa olla että unohdin tuosta joitakin parhaimpia, mutta ainakin noita voi turvallisesti nautiskella ilman kakomista. Meinasin laittaa tähän alkuun, että suosituksista huolimatta viini kannattaa nauttia mahdollisimman kylmänä, siis tyyliin tunkea se pakastimeen. Olen kuitenkin tutkimusteni kautta ymmärtänyt, että ne viralliset suositukset (jääkaappikylmästä vähän lämpimämpi) ovat oivallisia vaatimattomammallekin juojalle. Jos nauttii jääkylmänä, on samantekevää onko lasissa silloin kossua vai viiniä. Pahimpia valkoviinejä ovat mielestäni Blue Pompano (se kenguruviini) ja lähes halvin kaupasta löytyvä Le Vine. Mikäli joku haluaa huomauttaa että kolmenkympin valkoviini on parempaa, niin voin sanoa etten tiedä niistä mitään. Sitten kun minulla on varaa tyhjentää monen kymmenen euron pullo ennen diskoilua tai muuta, tulen kertomaan siitä tänne. Ja mikäli jollain ei ole valkkareista muuta sanottavaa kuin että "SITÄ KUULUU NAUTTIA KALAN KANSSA", niin kuin joku huomautti kerran laivan buffetissa tosi asiantuntevasti, niin hän voisi ansaita sellaisen "yritän olla snobi mutten osaa" -rintanapin.

Obs! Jos valkoviinit maistuvat mielestäsi kaikki samalta tai olet vain kyllästynyt, mutta emmit punaviinin kanssa, suosittelen ystäväni maistattamaa punaviiniskumppaa. Se on tosi raikasta ja hyvää! Seuraavassa Alkon sivuilta pöllittyjä viinejä kuvaavia ominaisuuksia, jotka pätevät mielestäni myös juhlakansaan:

Hermostunut (nervy, nervous)
viini on tilapäisesti poissa tasapainosta, esim. pullotuksen tai kuljetuksen vuoksi. No näitä nyt näkyy jatkuvasti, erityisesti juuri ennen baariin astumista koska silloin monen humala on huipussaan.

Hapettunut (oxidized)
viini on saanut liikaa happea; pahvinen, paperinen, matta, väsynyt. Sammumispisteessä oleva juomari tai vaihtoehtoisesti todella tylsää seuraa oleva ihminen.

Antava (rich)
runsas, elinkaarensa huipulla oleva viini, vastakohtana termi sulkeutunut. Tämä on varmasti miesten mieleen.

Hiivainen (yeasty)
tuoreessa viinissä tuntuva käymishiivan tuoksu ja maku. Tähän juhlijaan en suosittele koskemaan.

Kireä (astringent, tough)
viinissä on paljon tanniineja, jotka aiheuttavat limakalvoja kiristävän tunteen. Huono seura kuin huono seura.

Pyöreä (round, mellow, supple)
viini, jossa on notkeutta, pehmeyttä ja runkoa. Todennäköisesti loistava tanssija ja katseiden kääntäjä (kukapa meistä ei kokisi olevansa tätä kaikkea kahdelta aamuyöllä).

Nyt tämä piiloalkkikselta kuulostava naikkonen jää odottamaan Alkon yhteydenottoa, josko saisin heiltä jotain sponsorointia postaukselleni - mieluiten suoraan pulloina.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Bröllop i Stockholm

Saimme uutta vivahdetta Ruotsin-reissailuun, kun olimme vuosi sitten Tukholmassa siskoni kanssa. Hänen ruotsalainen ystävänsä meni naimisiin iranilaistaustaisen miehen kanssa. Isät toimivat virallisina kutsujina, joten oli selvää että mihinkään pubikemuihin emme olleet menossa ryyppäämään. Täällä opittiin lisää kieltä ja saimme tutustua iranilaistyyppisiin häihin. Siellä tanssittiin piirissä toisten käsistä kiinni pidellen, ja musiikki oli ainakin meidän mielestä aivan mahtava elämys.

Hääpaikka ja hotelli sijaitsivat tarkemmin sanottuna Södertäljessä Tukholman liepeillä, ihanan romanttisessa paikassa jossa oli paljon keksipaketin näköisiä taloja. Meidän hotelli oli sairaan hienosti sisustettu vaikka pieni olikin, ja erikoisuutena saimme invahuoneen. Pääsimme ihailemaan ruotsalaista insinööriosaamista mm. ikiomassa invavessassamme, jossa paperirulla oli tungettu kyllä niin vaikeaan paikkaan kuin liikuntavammaiselle sen voi tunkea. Nämen tänk positivt!


Vihkitoimitus pidettiin jossain kukkulalla ekumeenisessa kirkossa, jonne oli pirun pitkä automatka ja siellä lauloi joku puolijulkkis. Puolijulkkis räjähti muiden ruotsalaisten tavoin nauramaan, kun musliminaiset rupesivat kiljumaan - siis kiljumaan papin sanottua jotain ilmeisesti tosi tärkeää. Mielenkiintoisia nuo kulttuurien kohtaamiset. Voitte kuvitella, että kun suomalainen menee toimitukseen missä puhutaan sekä ruotsia että jotain mordorinmurretta, ei siitä saa paljon irti. Oli silti kivaa seurata miten muslimipapit ja tavallinen pappi vaihtoivat vuoroja alttarilla.

Kun puhutaan kalliista häistä, mieleen tulee ruuan ylitsevuotavuus, limusiini ja kallis hääpaikka. Nämä kaikki kolme kohtaa lievästi sanoen täyttyivät, vaikka hääpaikka näytti ulkopuolelta aivan järkyttävältä. En ole nähnyt eläissäni häissä noin kermakakun näköistä hääparin pöytää. Kaikki videokuvattiin, ja meno kävi välillä tylsänpuoleiseksi siksi, että hääpari todella poseerasi hääkakkua maistaessaankin kameralle. Morsian vaikutti onnelliselta mutta väsyneeltä. Kaikkia piti koko ajan yhteiskuvata sikin sokin. Vaikutuksen teki kuitenkin tapa, jolla hääpari saapui: limusiinilla, ja koska oven eteen ei tietenkään ole riittävästi niin hääpari tuotiin limossa ihan sisälle asti. Ruokailua aloittaessamme totesimme puoliksi vitsinä tarjoilijalle, että "keep the wine coming". Tarjoilijamies pitikin visusti koko illan huolen siitä että meidän pöydässämme oli aina J.P. Chenetiä saatavilla.

Aika komea kakku, mutta tosissaan lähdettiin keulimaan mielestäni siinä vaiheessa kun hääpari viilsi palasen itselleen dramaattisesti miekalla.

 Minua jännitti aivan hemmetisti kun esittäydyimme pöytäseurueellemme. Ihmiset olivat sairaan ystävällisiä, halusivat keskustella ja oikeasti kuuntelivat kaikkien nimet tarkkaan ennen kuin sanoivat omansa. Se oli mukavaa. Ruotsalaisten positiivisuus on mielestäni kiva juttu, mutta siskoni kaveri on sanonut että asuessaan Ruotsissa se kaikki innokkuus oli alkanut tuntua kovin teennäiseltä. Mene ja tiedä. Pöydässämme istui myös ihastuttava keski-ikäinen Kalle vaimonsa kanssa. Kallen kanssa tuli hyvin juttua, ja hänen äitinsä oli kuulemma suomalainen. Mies sanoi ikävöivänsä Suomea vaikkei osaa edes kieltä - hänen äitinsä oli hävennyt äidinkieltään Kallen ollessa pieni. Suomalaiset juuret selittänevätkin Kallen loppuillan humalan, ja kun hänen silmänsä suorastaan kostuivat ties minkä takia, vaimo sanoi että nyt lähdetään kotiin.

Aamulla päätimme saapua hotellin aamupalalle mahdollisimman myöhään, koska yltiöpositiivinen ruotsalaisuus oli vienyt meidät uupumuksen partaalle ja halusimme vain nauttia rauhassa aamiaisesta. Ajattelimme että muut häävieraat olivat varmasit jo käyneet syömässä, mutta meistä huolehtinut pariskunta oli kuitenkin vielä paikalla. Illan juhlat eivät olleet tosiaan olleet juoppolallien kokoontumisiltamat, joten krapulasta ei onneksi tarvinnut kärsiä. Ymmärrän ruotsia tosi hyvin, mutta on kovin vaikeaa keksiä vastauksia ruotsiksi (varsinkin aamuyhdeksältä). Uudet ystävämme eivät tietenkään puhuneet hyvin englantia. Inte kiva, mutta onneksi sisko hoiti homman kotiin!

Vietimme seuraavan päivän Tukholman keskustassa shoppaillen, ja tässä vinkkejä mitä kannattaa kokemustemme mukaan tehdä Gamla stanin lisäksi:
  • pysäköi kuninkaanlinnan eteen, koska muualla ei yksinkertaisesti ole hyviä paikkoja. Parkkipaikalla mainittiin jotain "röd biljettistä", mutta emme vaivautuneet ottamaan selvää mikä se on. Sakkoja ei ainakaan tullut!
  • huuda ääneen positiivisuutta uhkuvaa ruotsiasi, vaikka tajuaisitkin vähän myöhässä että kantaruotsalaiset saattavat ihmetellä ilotulitustasi sinut ohittaessaan...
  • huhuile kovaan ääneen suomeksi, että voikohan noista linnan vartijoista ottaa kuvan ja saat todennäköisesti vartijan poseeraamaan kamerallesi
  • koska kanasalaatti Gallerianissa on sykähdyttävintä mitä Ruotsissa voi kokea, ota siitä valokuva ja saa tarjoilija kettuuntumaan
  • ota kuvia, jossa näkyy mitäänsanomaton patsas ja vain sinun pääsi alakulmassa
  • huuda kanssamatkustajasi kanssa niin paljon "POSITIVT", "VAD MYSIGT" ja muita sanontoja, että kummallakin menee hermot, ja pieni ruumiinkaasun pakoilu autossa matkalla laivaan räjäyttää teidät nauramaan moneksi minuutiksi
Olimme paluumatkalla siis aivan levottomia. Nauroimme muun muassa kyltille "utfart" vähän liikaa tämän ikäisiksi. Ja ketä tässä yritetään huijata, se oli tietenkin oikeasti hauska juttu. Porukka muuten kuumottaa autokannelle siirtymisestä aivan tajuttomasti. Joo ole nyt hyvän tähden ajoissa autokannella. Kyllähän se on normaalia käynnistää auto siellä purkissa, vaikka ei olla tosiaan edes satamassa vielä ja sinä olet jonon viimeinen. Ja kannattaa katsoa meitä "myöhästelijöitä" pahasti, vaikkemme ole kenenkään tiellä autokannella ja laiva on satamassa 20 minuutin päästä. Hyvä suomalaiset, teillä on sitä kärsivällisyyttä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Ne oikeat toiveet

Arvatkaa, mitä miehet oikeasti haluavat joululahjaksi? Haastattelin erästä ukkelia tätä varten ja käskin hänen olla täysin rehellinen:

- televisio
- kaiuttimet / kotiteatteri
- auto
 - matkalahjakortti
- paljon, paljon karkkia

Itsetehdyistä villasukista ei tässä ollut kyllä pihaustakaan, eikä spa-lahjakorteista. Eikä mistään hemmetin tohveleista. Itse haluan kultaisennoutajan pennun kauniissa laatikossa (rei'itetyssä, sillä pitäähän pennun saada ilmaa).

Älkää noita ainakaan menkö miehille ostamaan.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isänpäivä, intialainen ja pahoittelua

Meidän isä on tietysti se paras isä, enkä keksi mitään ei-kliseistä aloitusta tähän kirjoitukseen. Haluaisin ehkä kuvailla isäni hullumpaa puolta, koska se on viihdyttävämpää. Hän on erityisen lämmin ja helposti lähestyttävä tyyppi. Tiedän että hektisessä ajassamme tämän kirjoituksen oikea ajankohta olisi ollut jo lauantai, mutta koska olen ollut laiskuri, vailla asiallisia kuvia ja muutenkin vähän pihalla niin tässä on ollut pientä taukoa. :D Olen tosi pahoillani, ja lupaan tsempata tästä lähtien! Haluan kertoa teille tiskikone-episodista sekä jakaa vihdoinkin omat "and that's who I am" -kuvat. ;)

Isäni on aina ollut meillä se, joka hoitaa puutarhatyöt ja ehkä jopa keittiöhommat. Häntä näki lapsuudenkodissa usein rikkalapio kädessä ja keittiöpyyhe olalla. Hän oli siis paljon kotona, joten sinänsä vanhempieni roolit ovat menneet vähän sekaisin kun ajattelee sitä "perinteistä" mallia. Äiti esimerkiksi hoitaa autokaupat ja muut. Perinteeksi on tosin muodostunut, että juuri isänpäivänä itse päivänsankari on töissä. Kerran oikeasti söimme isänpäiväaterian samalla, kun heppu itse oli hoitamassa tyyliin aamuvuoroaan loppuun. :D Tänä vuonna vietimme päivää kerrankin melko juhlavasti: veimme isukin kokeilemaan spinning-tuntia, jonne hän on jo kauan halunnut rääkättäväksi. Siellä oli niin hikinen meno, että porukka näytti ihan siltä kuin olisi seissyt tunnin sateessa. Konkreettisen peppukipeyden takia en kyllä lämpene noin pitkille spinning-tunneille, mutta isä oli aivan tulessa!



Olen tullut paljon isääni. Meillä molemmilla kestää valmistautua esimerkiksi kauppaan lähtöön ihan tolkuttoman kauan, olemme vähän hajamielisiä mutta myös temperamenttisia. Isälleni ei ollut lapsuudenkodissani mikään ongelma kastella kukkia uikkareissa ja radiokuulokkeet päässä - tai hakata halkoja samoissa asusteissa. Hän harrastaa myös muun muassa salsatanssia, mutta äiti ei kehtaa kertoa siitä sukulaisille (jos siellä joku lukee tätä, niin nytpähän tiedätte). Joskus kun meille lapsille tuli tosi huonoja koenumeroita, hän saattoi antaa meille lohdutuspalkintoja. Kun isältä kysyy että meneekö häneltä vielä korvalävistys läpi vanhoista rei'istä, hän tunkee pahimmillaan tikan korvalehtensä läpi. Isä kirjoittaa myös maailman parhaita kauppalappuja, joista yhdessä luki ainakin nämä kauheudet: "yogurtti, panaani, juustohome, lauantai, doodrantti".

Isä on silti kaikkien tyttäriensä ritari. Otetaan esimerkiksi vaikka se että hän tuli päivän varoitusajalla asentamaan meidän seinään naulakon ja pari hyllyä. Ei häntä tarvitse kahta kertaa tuollaisiin pyytää, vaan hän alkaa lähinnä stressata että missä aikataulussa hän kykenee hommat hoitamaan.

Menimme eilisen spinningin jälkeen syömään intialaista Delhi Darbariin, joka on kyllä loistava paikka. Rakastuin sen sisustukseen (haluan samanlaista tänne meille heti), ja ruoka maistui kaikille. Palvelu oli ystävällistä, ja tuo on kai valittu joskus vuoden etniseksi ravintolaksi. Miksen ole ennen käynyt siellä?! Miinuksena tosin alun outo tunnelma, kun perheelliset metelöivät jotenkin tosi paljon, laseja rikkoutui ja kaatui. Eräs tyttö tuijotti siskoni hiuksia 20 sentin etäisyydeltä, jolloin yritin katsoa tyttöä niin että hän ystävällisesti kääntyisi takaisin omaan pöytäänsä. :D

perjantai 1. marraskuuta 2013

Hell's Ruokala + metsästäjäasu


Meitä rupesi naurattamaan poikaystävän kanssa pieni ajatusleikki koskien Hell's Kitchen Suomea. Siellähän on muun muassa suurtalouskokkeja testaamassa pääkoppaansa ja ruuanlaittotaitojansa. Miksei ohjelmasta voi tehdä ruokalaversiota?

 Peruskoulun ruokalassa chef Kemppainen kiljuisi vittuperkelettä keittiön pulskille tädeille: "Missä on makaronilaatikko, pöydät ovat vieläkin tyhjinä!" Oppilaat katsoisivat halveksuen ja jonossa haukotellen. "ONKO TÄMÄ PUOLUKKAHILLOA MIRJA, ONKO? Meillä on 25 minuuttia aikaa ruokkia 200 kasvavaa lasta, etkä sinä j******** osaa puolukkahilloa valmistaa!"

Lopuksi pari pientä jonnea ja lissua maistaisi vaikkapa maksalaatikkoa, joka on saatu viime minuuteilla tehtyä. "Mun mutsin tekemä on parempaa!" Dramaattisesti heittäen lautasen takaisin keittäjille chef Kemppainen huutaisi "GET OUT" ja tädit kipittäisivät tupakalle avautumaan haasteesta: "Ihan hanurista koko tuomaristo, eihän nuo tiedä oikeasta ruuasta mitään." Pudotuskilpailussa ei chef Kemppaista kiinnosta se kenellä on yksinhuoltajuus, kenen mies on kuollut tai kenellä on alkoholiongelma. "Sun mies on kuollut? EN - IHMETTELE - YHTÄÄN. SÄ VARMAAN MYRKYTIT SEN SUN RUUILLA." Tai "MÄKIN OLISIN ALKOHOLISTI JOS TEKISIN NÄIN PASKAA RUOKAA."

Heh. Heh.