torstai 31. lokakuuta 2013

Eläimellistä rääkkiä!

No siis, hyvähän se on jos kuntosalilla on todellisia voimamiehiäkin. Että puuskutellaan ja örähdellään paljonkin toistojen välissä. Olin tänään päässyt vasta salin "eteiseen", kun aloin kuulla hurjaa huutoa ja ähkimistä. Päätin olla rauhallinen ja iloita siitä, että joku varmasti ylittää parhaillaan itseään.

Salilla oli lisäkseni ehkä viisi tyyppiä sekä personal trainer, joka piti kahdelle nuorelle miehelle tuntia. Siitä se rääkyminen siis kuului! Aina välillä koko salin lattia tömähti kun painot putosivat heiltä maahan. Voin kertoa että kun tein peppulaitteessa kuumottavia pakaraliikkeitä, tuntui melko koomiselta kun joku ähki tismalleen samaan tahtiin jossain muualla. Tuli vähän sellainen olo, että hei tämä on mun hetkeni eikä jonkun örisijän. :D Vanhempi pariskunta puhkesi nauramaan ja katselemaan poikain menoa, kun äänet kuulostivat ihan oikeasti joidenkin makuuhuonepuuhilta. Ilmeisesti pariskunnan poika oli toinen treenaajista, ja lopulta koko sali nauroi kaikelle sille huudolle. Onneksi, koska muuten se olisi ollut vähän kiusallista.

Mutta kuvitelkaa meikäläinen siihen lähistölle treenaamaan pienillä rimppakintuillani. Kun karskit ukkelit hetkeksi lopettivat metelöinnin, tuntui oma harjoitteluni suorastaan typerältä: ainoat äänet, jotka lähtivät minusta olivat tasainen pieni puuskutus ja kitisevä loitonnuslaite. Jes, jaksaa jaksaa Helli.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Punatulkku törmäsi tiiliseinään

Kyllä, nyt voin huutaa sydämestäni: anteeksi että täällä on ollut hiljaista! Jos uskallan julkaista ystäväni minusta ottamia halloween-kuvia, näette kuvat huomenna. Joku ilmeisesti ei kestänyt jännitystä, ja poistui lukijalistaltani. Toivottavasti hän eksyisi takaisin, kuka hän sitten olikaan. Nyt ajattelin esitellä maailman mukavimman syysasun, jossa ei kuitenkaan näy yhtään mustaa. Mulla on ollut tavoitteena opetella pukeutumaan syksyllä muuhunkin kuin mustaan, ja se on onneksi yllättävän helppoa. :)

Siirryin myös modernien ihmisten joukkoon ja ostin tänään ihan uuden älypuhelimen! Samsung Galaxy S ll Plus tai joku se nyt sitten on. Tämä ilta menee varmasti sen parissa hääräten. Ensin täytyy hankkia whatsappi, että saan lähetettyä ystävälleni koko ajan itsestäni kuvia ja kuulumisia. Ei yhtään vajaata, eihän? Hänkin suunnittelee tekevänsä niin minulle, ettäs tiedätte! Asukuvissa näytän tänään jäykältä, koska nälkä oli sekä kuvattavalla että kuvaajalla päätä huimaava. Lisäksi minulla ei ole meikkiä näissä, paitsi aurinkopuuteria ja kulmakynää. Olenpas hurjan rohkea!

Takki Zara, buutsit Kookenkä

lauantai 26. lokakuuta 2013

Happy Halloween!

Joidenkin mielestä tänään on väärä viikonloppu (turkulaisten), mutta minä ja ainakin 23 muuta päätimme että tänään on aika juhlia halloweeniä. Sniikpiikkiä elikkäs kurkistelua tarjoan minäkin naamiaisasuuni liittyen. Kiittäminen on äitiä, avokkia ja Punanaamiota, sillä heiltä sain kaiken tarvittavan. Sain keskiviikkona muuten ilmaisen kebun, kun olen ollut 5 viikkoa juomatta. Täytyy sanoa että aikas helppo nakki, mutta sainpa ainakin ilmaisen lounaan... :D Tänään olen radalla, hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi huivi syysmaisemissa

Näin H&M:n lehdessä kaulahuivin. Se oli oikeasti sellainen että bäng, se on saatava heti. J pyysi minut mukaansa Helsinkiin hakemaan uutta autoa, ja suostuin koska tiesin pääseväni samalla metsästämään tätä kaulahuivia. Aikaa ei ollut hukattavaksi, mutta onneksi huivi odotti minua heti H&M:n sisäänkäynnillä. Kassalla joku ikävä nainen lähes huusi työntekijöille, koska hän halusi perua yrityksen lehden, joka tuli hänen uuteen asuntoonsa vanhan asukkaan nimellä. Jep, ei varmastikaan kannata olla ennemmin yhteydessä postiin kuin johonkin satunnaiseen H&M-myymälään... Anyway, tuo huivi on superpehmeä, enkä ollut uskonut että henkkamaukasta olisi moiseen laadukkuuteen. Se on iso, lämmin ja sopii muiden asusteiden kanssa yhteen. 

Kävin viikko sitten laittamassa hiuksiini vaaleita raitoja lisää, ja vaikka kukaan ei minua vielä blondiksi sanoisi niin olen suorastaan hämilläni uudesta lookistani. Jos tästä lähtisi pikkuhiljaa omaa väriä kasvattamaan takaisin. :) Toisin sanoen kasvatan sitä todennäköisesti kevääseen asti, jolloin kyllästyn ja haluan pitkästä aikaa punaista väriä. Luulen että se juuresta puskeva maantienharmaa ei ole ollenkaan niin glamouri enää keväisen auringon alla. Ken tietää! Ps. Palaan töihin ensi viikolla, ja ajattelin tehdä sieltä taas pienen koosteen tännekin.

 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Liikunnan ilosta taaas kerran

Olen korviani myöten täynnä fitnesskitisijöitä, joiden mukaan lihasta kasvatettaessa (joka nyt on trendinä joo) ei saa esim. lenkkeillä. "Se vie energiaa *kitinää* siltä lihaskasvulta! *kitinää*" Voi olla, mutta jännä että juoksijoilla, jotka ihan ammatikseen siis juoksevat, on aikamoinen paketti lihaksia kasassa. En nyt vertaa hölkkäilijöitä huippu-urheilijoihin, mutta sanon vain että ihminen voi tehdä kaikenlaista kuluttavaa kunhan syö tarpeeksi. Minä en lopeta satunnaista juoksemistani kuntosaleilun takia, koska se on yksi elämäni rei'istä, joista tässä postauksessani puhun.

Moni aloittaa urheilun ja takaraivossaan ymmärtää että sen pitäisi olla elämäntapa. Eräs bloggaaja tokaisi että hän käy salilla samalla tavalla kuin pesee pyykkiä tai hampaansa. Se kuuluu päivän rutiineihin, samoin kuin joillain ystävilläni. Jos omalla ulkonäöllä/kunnolla on itselle väliä, suosittelen että se kannattaa opetella tuohon malliin jo nuorena - se pitää kuitenkin aloittaa jossain vaiheessa elämää. Jos siis oma kunto kiinnostaa. Kukaan ei silti pakota.

Olisin voinut feikata ja siistiä kulhon reunat, mutta minulla oli kiire syömään tuota kupin sisältöä.
Työkaverini on tästä hyvä esimerkki: hän käy salilla, kavereiden kanssa pelaamassa koripalloa ja mitä joukkuelajeja nyt keksiikään. Siis tuolla ulkona, lähes päivittäin. Se ei ole hänelle mikään sen kummempi juttu kuin että se on kivaa ja tulee selkäytimestä. Häntä varmasti motivoi suurilta ostin myös kaverien näkeminen, ei kavereille näyttäminen. Työkaveri on ymmärtänyt että terveellisestä ruuasta tulee hyvä olo, kebabista huono. Siksi hän ei vedä jälkimmäistä ennen treeniä, vaikka sellaista toisinaan syökin.

On tietysti turhaa edes väittää etteivät miehet treenaisi ulkonäön takia, mutta joillekin (myös naisille) se liikunta on näemmä noinkin helppoa. Olen löytänyt oman elämäni reiän, siis henkireiän muun muassa pepun heiluttamisesta. Siinä heilutetaan paljon muutakin, mutta voin tehdä sitä myös kotona niin kuin olen oikeastaan aina tehnyt. Jos on energiaa, pistää hyvät reggaetonmusat soimaan ja antaa mennä. Poikaystävää ehkä ihmetyttää eikä sillä saa edes hänen huomiotaan, mutta ei se minua haittaa. Siinä nousee pulssi hetkeksi ja sitten on hyvä fiilis. Jos tykkää hikoilla, on tärkeää löytää itselle oikea tapa hikoilla.

En halua toimia kuin kone, se on siis viimeinen asia mitä haluan. En voi ajatella aina että "nyt kun söin tämän pitsan, vedän huomenna lenkin päälle". Kyllä se pitää vain opetella paremmin, jos siis haluaa jotain muutosta. Sitä paitsi pitsa ei kulu yhden tunnin lenkillä. Jos tuon ottaa itseensä, masentuu varmasti. Mutta pitää vain jaksaa nostaa pylly ylös, monta kertaa viikossa. Pian siitä tulee tapa, josta ei haluakaan eroon.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Hyvää lauantaita!

Mulla on ollut sellainen viikko että ihme että jaksan hymyillä tässä ja nyt. On paljon asioita jotka suorastaan löivät minua turpaan henkisesti. EI kirjaimellisesti, kuten monet nykyään sanovat. Jos joku lyö sinua kirjaimellisesti, niin silloin on todennäköisesti musta silmä. Hyvän olon postaukset saavat odottaa, ja vitisen vähän tähän väliin. Tämä teksti olisi paljon armottomampaa jos en olisi syönyt eilen sipsejä ja Heseä (hupsista).

Ensinnäkin vuokratyövoima ja sen porsaanreiät ja persereiät tekisi joskus mieli potkia taivaan tuuliin. En avaudu vielä asiasta enempää, koska vielä toistaiseksi kaikki menee muka "lain mukaan". Jännää että nuo reiät ovat silti sallittuja vain vuokratyössä, "oikeissa työsuhteissa" moisesta ruvettaisiin taatusti lakkoilemaan.

Uhosin myös Facebookissa siitä että Stockan ilmapallosta saa enemmän irti kuin Oulun puukotuksista. Joku sanoi että ne ovat kaksi eri aihealuetta ja jälkimmäistä "ei voi järjellä ymmärtää". Mukavaa että pahoinvoiville ihmisille näytetään tyyliin kaasukammion ovea koska heitä ei voi järjellä ymmärtää, ja that's it. En missään nimessä puolustele puukottajaa, mutta jos ei hänen tekemisiään muka millään pysty aivoissa käsittelemään, niin tuollaiset tapaukset sitten vain jatkuvat aina vaan. Jos rupeaa järjellä ajattelemaan, niin tajuaa syyt ja seuraukset ja sen että asioille pitäisi pystyä tekemään jotain. Turha sulkea silmiä tuollaiselta.

Näytän Hulluille päiville keskaria, koska se on kuulemma hullumpaa kuin osaan kuvitella. Kuka teistä otti palkattoman vapaapäivän sitä varten? En tiennyt että sellaistakin tehdään.


Tipattomani on sujunut mainiosti, mutta juuri tänä viikonloppuna olisin voinut syystä ja toisesta hieman riehaantua valkoviinin kanssa. Veto on kuitenkin veto, enkä aio hävitä näin naurettavassa asiassa. Tällä hetkellä minulla ei ole töitä, mutten silti ole työtön tai lomautettu. Ilmoittauduin työkkäriin siitä huolimatta, joten katsotaan mitä tapahtuu. Onpahan aikaa käydä kuvailemassa ulkona, koska siellä on sentään järjettömän kaunista! Toivottavasti saan pian kuvautettua tutuni, joka saapui alkuviikosta postissa.


Yksi viikon kohokohdista oli J:n nukkuvien varpaiden kuvaaminen.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Naamiaisasuideoita

Kohta on taas halloweenin aika, jolloin pidetään paljon naamiaisia. Olen tässä parin vuoden ajan pohtinut, että kun naamiaisiin mennään niin onhan se kiva panostaa. Olen kehittänyt pikkuhiljaa listaa mielessäni asuista, joihin minun on pakko saada pukeutua joskus. Olen tähän asti viihdyttänyt lähinnä katupummina, lentoemäntänä ja raksamiehenä. Tajusin tämän kohdalla että kenties jakaminen on ilo. Ottakaa tästä siis vapaasti ideoita omiin asupohdintoihinne!

#Mäkeksinnämäensinhorot

Hiihtäjä. Punaiset posket, sininen tiukka puku, suomipipo ja pari palaa mainoksia kylkiin. Sauvat tuomaan uskottavuutta.

Demonilaama. Laamapuku, kaulan kohdalle reikä jotta näen eteeni. Punaiset silmät laamalle.

Jättipippeli. Näitä kai myydään ihan yleisesti.

Jättihampurilainen. Olisi aika työ tehdä sellainen puku, mutta netistä etsiessäni löysin vain surkeita, liian pieniä versioita.


Tai sitten voi pukeutua tanssivaksi kääpiöksi, niin kuin minä keväällä.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Brunssi ja päivän asu

Ensin syvimmät pahoitteluni siitä etten ole viikkoon taiteillut teille mitään. Vaikka se onkin "vain" viikko enkä yleensäkään postaile kolme kertaa viikossa, niin tämä tauko tuntuu jostain syystä ikuisuudelta. Viikko meni nopeasti, töissä oli tosi mukavaa ja olen kuntoillut jonkun verran. Olen saanut siihen uutta puhtia, ja ensi viikolla siihen on aikaakin rutkasti! Toinen pahoitteluni koskee tuota tylsää otsikkoa, joka tuntuu minulle kovin vieraalta ja ällöttävältä - en keksinyt muutakaan tähän hätään. :D Mutta nyt asiaan, ja asuun.

Ylipolvensaappaat Kookengästä, laukku H&M, neule One Way! Neule on kauan himoittu sekä My Little Ponyn värinen, joten voitte ymmärtää kuumotukseni sitä kohtaan.

 Päätin pitää blogini lukijabrunssin Aboa Vetuksen Aula Cafessa, mutta vain yksi myönsi tunnistavansa minut paikan päällä. Hän oli kovasti koittanut matkia naamavärkkiäni ja näytti kasvonpiirteiltään ihan minulta. Keskustelumme edetessä tuli puhetta isästäni, ja kävi ilmi että meillä on sama isä! Juttu kulki oikein mukavasti, mutta sitten tämä naikkonen jäi vielä brunssin jälkeenkin roikkumaan minussa ja vaati saada ottaa minusta valokuvia. Annoin, koska minulla ei ollut omaa kameraa mukana. Loistava kamera muuten, harmi vain että tämä blogi pilasi kuvien laatua hieman. Why oh why!

Brunssilla oli todellakin hipsteriä porukkaa, vaikka he siis näyttivät ihan kivalta kaikki. Mutta kyllä sen nyt huomasi ettei nyt oltu Blankossa vaan nimenomaan Aula Cafessa: bongasin hipsterilasit, lakerikengät, maantienharmaita hiuksia, pipoja, rastat sekä vihreitä villatakkeja. Tai en tiedä onko tuo vain trendikästä, hippiä vai mitä se on. Ruoka oli hyvää, ja yksi tarjoilijoista teki selvästi kiharoita illaksi koska hänellä oli hiukset rullina päässä. Melko rohkeaa! Virallisestihan tuo on jazz-brunssi, koska siellä soi kiva musiikki. Miinusta annan kuitenkin metelistä, koska en meinannut ensin edes kuulla musiikkia. Mutta vaikka tuo brunsseilu tuntuu joskus turhalta ja lähinnä kalliilta aamupalalta noin teoriassa, niin joskus se on mukava ja hidas tapa aloittaa vapaapäivä. :)

Meikäläisellä on nyt syksyshoppailut tehty ja seuraavaksi keskitytään viettämään vielä neljä viikkoa ilman tippaakaan alkoholia. En häviä vetoa työkavereille, en varmasti!