sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Synttäriviikonloppu!

Täytin perjantaina 22 vuotta, ja päätin samalla etten enää 23 täytäkään. Tuli aikamoinen sokeriähky päivän herkkusaldosta, kun tein töihin yhden kakun ja J teki vielä yhden kotiin, kun perhe kävi synttärikahveilla. Minua eivät juuri kiinnosta Iittalan kivilyhdyt tai aaltomaljakot, mutta yhtä hienostelusettiä olen kaivannut siitä asti kun ne tulivat markkinoille: Marimekon Sukat makkaralla -laseja. Ne ovat niin mua, ja niin sinisiä. :D Avokki antoi lahjaksi ison, sinisen kannun ja vanhemmat ja sisko toivat kaksi lasia. Toivon saavani kenties jouluna niitä vielä pari lisää. ;) Pikkusisko antoi söpön kahvipurkin, joka oli ostettu kaupasta, jonka olen nimennyt virallisesti lahjakaupakseni. Suunnilleen mikä tahansa keskustassa sijaitsevasta Ajno-kaupasta kelpaa.

Oikeanpuoleinen purkki on uusi tulokas tähän kokoelmaan, joka onkin vahingossa kasvanut jo melko suureksi. :D
Isompi juhlinta siirtyi siis lauantaille. Menimme J:n kanssa syömään Naantaliin, jossa olemme käyneet oikeastaan joka kesä. Söimme Trapinpihassa: hyvät ruuat, ihana tunnelma ja mukavat tarjoilijat. Koska olen tylsä ja totaalisen rakastunut Pihan pihvi -annokseen, otin sen tänäkin vuonna. Naantali on jumankauta taivas maan päällä. Ihmiset olivat tosi hyväntuulisia, rannan alueella oli hiljaista, autojen ääniä ei kuulunut ja ihmiset eivät pitäneet kiirettä mihinkään. Naantalissa ihmiset asuvat rakennuksissa, jotka voisivat olla suoraan Muumimaailmasta tai jostain muusta sadusta. Paikalliset(?) kyselevät pienillä kaduilla että kukas se unikeko nyt olikaan tänä vuonna. Naantalin lapset ovat aivan taatusti kaikki punaposkisia pellavapäitä. Naantalissa kenellekään ei tule varmaan edes krapulaa, olen siitä aivan varma. Eli se Hese on siellä vain turisteja varten. Eilenkin siellä pelattiin tennistä ilman paitaa valkoisissa sortseissa. Tyylimokaisia turistejakin tosin näkyi - kuka lähtee Naantaliin Crocseissa?

Mun hiukset oli kiharalla ja paljon paremmin vasta illemmallla.
Mamman vanha käsilaukku, koru ystävältä ja paita One Waysta. Hameen photoshoppasin päälleni.

Illalla pääsin viettämään parin ystäväni kanssa sitten jokirantaan synttäreitäni. En ollut ollenkaan valmistautunut siihen, että heidät näkiessäni saisin heliumpallon laukkuuni kiinni, tiaran päähäni ja skumppapullon käteeni. Istuimme ja "nautimme" DBTL-festarista, oikeastaan aidan takaa kuului vain ihan kauheaa mökämusiikkia. Kuvittelisi että nurmikolle/jokeen pissaavat humalaiset olisivat vieneet huomion pois minun ilmapallostani, mutta kyllä se tuntui ihmisiä kiinnostavan siinä ruuhkassa kaikkein eniten.

"Onks sulla polttarit?" Lukutaidottomia liikenteessä.

Loppuilta meni Aussie Barissa. Täytyy painottaa että olin melko hillitysti liikenteessä ja käyttäydyin hyvin. Kuitenkin siinä vaiheessa kun astuin laivan kannelle ja huudahdin kaverilleni jotain (ihan niin kuin voisin keskellä päivääkin huudella), joku äijä katsoi minua niin kuin teinejä katsotaan vappuna. Tämän inspiroimana listasimme pöydän ääressä vakavin naamoin: jokilaivalla ei saa juoda, ei saa huutaa että "ihana biisi!", koska se on tosi lapsellista. Eip, ihan paskaa musiikkia tulee ja jazziahan siellä pitäisi soittaa. Ei saa korottaa ääntään koska olemmehan Suomessa. Ei missään nimessä tulla kruunu päässä heliumpallon kanssa jokilaivaan, koska joidenkin mielestä nämä paikat kai ovat rinnastettavissa suviseuroihin.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Valoja rakkauden kujalle

Mun oli nyt pakko puuttua tähän Facebookissa kiertävään statukseen, jossa joku mieslääkäri kertoi liikuttuneensa lähes kyyneliin potilastapaamisen jälkeen. Ymmärrän sinänsä miksi moni on jakanut sen, kaunis tarinahan se on: todella vanha mies oli siis menossa lääkärikäynnin jälkeen katsomaan vanhainkotiin dementoitunutta vaimoaan, joka ei ollut viiteen vuoteen enää muistanut miestään. Joka aamu vanhus kuulemma kävi hoitokodissa aamiaisella vaimon luona, mikä on tietysti ihanaa. Lääkäri huuteli päivityksessään, että "voiko tämmöistä RAKKAUTTA oikeasti vielä nykypäivänä "LÖYTÄÄ" ??!!" ja kommenttiboksi täyttyi fraaseista kuten "nämä miehet ovat kuolleet lähes sukupuuttoon". Anteeksi mutta mitähän helvettiä?

Aika monen isovanhempi sairastaa Alzheimeria, minun toinen mammanikin sairasti. Hän oli kymmenisen vuotta tietämätön, keitä me ihmiset hänen ympärillään olemme. Ja kyllä, kävimme katsomassa häntä ja se oli itsestäänselvyys. Piti joka kerta erikseen muistuttaa, kuka on kukin mutta joka kerta hän tuli tosi iloiseksi. Oli pirun rankkaa äidilleni ja hänen veljilleen, puhumattakaan isoisästäni. Jos tuollainen rakkaus, että toinen ei enää sinua tunnista mutta silti käyt häntä katsomassa, on jotenkin utooppisen kuuloista, niin mitä ihmisten parisuhteisiin mahtaa kuulua tätä nykyä? Mille pirulle te sanotte siellä alttarille "tahdon" ellette juuri tuollaiselle? Oli kyseessä sitten puoliso, rakas ystävä tai vanhempi, kävisin aivan varmasti tervehtimässä vaikka läheiseni olisi koomassa. Äitini olisi varmaan myös käynyt katsomassa mammaani päivittäin. Erona hänessä on tuohon aloituksen papparaiseen se, että hänen piti käydä töissä ja oli lastenkin tarpeet hoidettavana. Kun äiti kerkesi käydä, siellä hierottiin mamman jalkoja, kammattiin hiuksia, luettiin yhdessä... Oltiin vain, vaikka toinen kyseli aina muutaman minuutin välein että keitä me olemme tai pääseekö hän kotiin.

Oliko tuossa lääkärin kertomuksessakin söpöä vain se, että vaikka molemmat ovat kurttuisia ja toinen ei ole yhtään tässä maailmassa, niin silti edes jompikumpi jaksaa kiinnostua toisesta ihmisenä? Tuntuu niin ärsyttävältä, että joku hämmästyy siitä kun vanha mies ei laittanut itseään etusijalle: "Jos akka ei muista minua, niin haistakoon kukkasta ja minä etsin uuden joka minua palvoo." Noinko sen pitäisi mennä? Vaan kun ei löydy toista, pönttöpäät. Ei löydy sellaista samanlaista enää, ja siksi mies käy hoitokodissa. Ehkä vanhus on kotona yksinäinen ilman vaimoaan. Hän haluaa olla vaimonsa kanssa, ei huomion takia vaan siksi että hän ehkä kaipaa kumppaniaan ja haluaa ilahduttaa tätä. Sen jos minkä luulisi tulevan luonnostaan aika monelta ihmiseltä. 

Lopussa lääkäri sanoo tajunneensa mitä todellinen rakkaus on. Se ei ole kuulemma vain seksuaalista. Varsinainen Sherlock, eikö! Ehkä ihmisillä ei ole sairaita isovanhempia, isovanhempia lainkaan tai he keskittyvät vain omaan nuoreen elämäänsä eivätkä tajua että elämän elokuu tosiaan koittaa joskus. Siksi sanon että ymmärrän jotenkin tarinan hehkuttamisen, mutta kysyn myös että ettekö te näe itseänne tekemässä kumppanillenne joskus samaa jos jotain noin ikävää tapahtuu?

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kesäkuvakooste katkeralta ei-lomailijalta

Koska minulla ei ole lomaa, päätin sitten toteuttaa mahdollisimman paljon sekä arkena että viikonloppuisin juttuja, joita haluan tehdä. Olin muun muassa mökillä (mikä oli ihanaa), olen ottanut roimasti aurinkoa kun vielä ehtii ja syönyt jäätelöä, enkä voisi vähempää välittää siitä että esim. mansikat ovat ehkä terveellisempiä kuin jätski. Nyt on kesä, hemmetti soikoon. Ajattelin nyt  tehdä kuvakoosteen siitä kuinka pirskatin kivaa mulla, kesälomattomalla ihmisellä on ollut viime aikoina. Koska voin arkisin nauttia arskasta vasta klo 14 jälkeen (klo 11-15 ei ole pahin vaan paras aika auringossa makoiluun), turhauduin ja otimme äkkilähdön Pargaan, Kreikkaan. Olen superinnoissani! Lähtöön on tosin vielä kuukausi, enkä tiedä onko minulla silloin töitä. Sen näkee sitten.

Maaseutumatkailua...

...ja kotiseutumatkailua. Mekko on ostettu Onlysta joskus pari vuotta sitten, ja lovetan sitä yhä.
Mökiltä. Huomatkaa Oreo-keksin väriset hiukseni...

torstai 4. heinäkuuta 2013

Pariisiporu ja vastaukset

Ensinnä haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat jaksaneet käydä kurkkimassa sankoin joukoin blogiani tällä viikolla. Julkaisin sunnuntaina matkavinkkipostaukseni, joten päättelin että minustahan on tietysti tehty joku vauva.fi-keskustelu, jossa postaukseni tiimoilta räjähti oikea kommenttiryöppy ja siksi täällä on enemmän kävijöitä kuin ennen. Itsehän en googlaile itseäni, mutta voin kuvitella mitä siellä on lukenut: "Pippanen ei halua mennä Pariisiin, se ei niinku kelpaa sille ku se on semmonen snobi..:" "...Niinku romanttisin paikka missä oon ollu, mutta neidille kelpaa vain joku Barcelona..." "...Ties kuka sponsori tuonkin matkan maksoi! Mahtaa vanhemmat olla aikamoisia ritsbitsejä." Myönnetään, on rankkaa olla blogijulkkis. Onhan mulla sentään jo 21 virallista lukijaa (juu tiedetään, tuolla oikealla sivussa lukee että muka vain 20).

Tässä teidän lukijoiden usein esittämiä kysymyksiä. Keräsin ne kaikki kokoon, niin on sitten helpompi etsiä ne saman tunnisteen alta!

Missä käyt laittaa kynnet?
Siis lakkaan ihan ite, mut kiitsa. :)

Tunnistetaanko sut kadulla jo?
Mua on kyllä alettu vilkuilemaan siihen tahtiin, että varmasti mut tuntee jo koko Turku. Musta otetaan vauva.fi:hin paparazzi-kuvia, joissa juoksen kahvimuki kädessä Kauppatorilla. Nykyään käytänkin aurinkolaseja minne tahansa menenkin.

Näin sut eilen Espositolla, mut en uskaltanut tulla moikkaamaan!
NO OLISIT IHMEESSÄ TULLU HEI, MEILLÄ OIS VARMAAN SIKANA JUTELTAVAA. Plus, tuo ei ollut kysymys.

Keneltä saat inspiraatiota pukeutumiseesi?
Mun ei tarvitse imeä vaikutteita muualta, koska olen tyylijumala. Heitän vaatteita aamuisin päälle aivan miten sattuu, ja hups yleensä se näyttää hyvältä.

Tää ei nyt liity tähän postaukseen, mut mistä se sun iki-ihana lehmälaukku on?
Teetin nahkurilla, maksoi semmoiset 700 euroa. :)

Mistä ostat kaikki sun vaattees? :)
Samoista kaupoista kuin säkin, mun päällä ne vaan näyttää paremmalta.

Kiva paita! Käy ihmees kurkkaa mun blogi: //http.mylifeisbetterthanyours.blogspot.fi
Öö, mulla ei ollut paitaa tuon postauksen kuvissa.

 Huhhuh, mikä kasa kommentteja! Tähän meni varmaan pari tuntia vastailla, kun te höpsöt kysytte niin vaikeita. Tunnen lähentyväni rakkaiden lukijoideni kanssa viikko viikolta, varsinkin sen saman anonyymin joka tulee viimeistään Facebook-linkin saatuaan tänne kitisemään.

Ja sitten ihan aidot, aivan himosti myöhästyneet kiitokset Nooralle, joka joskus talven pimeinä tunteina julisti pitäneensä tästä blogista jo ensisilmäyksestä lähtien (New Blog Love -tunnustus). Olen otettu! :) Tosin, viedäkseni sen tunnustuksen eteenpäin mun pitäisi pistää monta alle 200 lukijan blogia listaksi tähän, enkä osaa oikeasti mainita nyt montaakaan koska blogien seuraamiseni on ollut vähän kehnoa. Ehkäpä vielä joskus kaivan sen tuolta luonnosten keskeltä! :D