perjantai 28. kesäkuuta 2013

Duunarin paljastuksia

En tiedä mitä olette kuulleet tehdastyöläisistä, mutta luultavasti kaikki kuulemanne kliseet pitävät paikkansa. Ainakin meidän tehtaassa on miesenemmistö, joten kielenkäyttö määräytyy aika lailla heidän oppiensa mukaan. Tein listan siihen positiivisempaan sävyyn ja kerron, mitä työpaikalla saa tehdä. Huom. Kaikki nämä eivät varmastikaan ole sallittuja juttuja niin kuin aikuisten oikeesti. Joidenkin työntekijöiden aivot ovat sulaneet esim. hitsatessa tai todellisuudentaju on vain hämärtynyt työvuosien myötä. Mitä pomoihin tulee, he kyllä tietävät. He vain eivät haluaisi tietää.

Työpaikalla saa:
  •  heittää kahvinkeittimen taukopaikalta alas, jos se ei toimi
  • kiroilla - myös pomolle, kun sekin kiroilee
  • puhua rumia ruokalassa - ei kaksimielisiä, vaan suorastaan säädyttömiä
  • näyttää puolivahingossa pyllyvakoa, kolme kertaa peräkkäin
  • käsitellä 14 000 euron arvoisia myyntituotteita kuin ne olisivat sähkökitaroita tai rumpuja
  • vinkua pomolta ilmaisia pullakahveja
  • heittää Aromatia toisen housuille
  • heittää vettä toisen päälle
  • tanssia pahvilaatikko päässä
  • laittaa silikonia Pippasen työhanskoihin
  •  pistää Pippasen myytävän tuotteen sisään
  • pistää Pippasen kelmuun
  • syyttää Pippasta kaikesta, mikä menee pieleen
  • kertoa samoja vitsejä 20 vuotta putkeen
  • huutaa pikkujouluissa kaikkein isoimmalle pampulle, että luuleeko tämä olevansa isokin pomo
 Jos jatkaisin pikkujouluista, lista jatkuisi parikymmentä palluraa lisää ja joku saattaisi nolostua. Kokemuksia saa jakaa, mikäli jollain on samanlaista tai jopa täysin päinvastaista menoa työpaikallaan!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Kunnostautunut liikkuja


Syyt tuolle ylläolevassa kuvassa näkyvälle luvulle: Ostin pyörän kesän alussa ja kuntosali on työmatkan varrella. Tuo lukema on tosin parin viikon takaa, kun pitkän salihiljaiselon jälkeen innostuin oikein kunnolla. Reidet olivat työmatkapolkemisen ja jalkaprässin jälkeen aikamoista muusia loppuviikosta, mutta nousivatpa painotkin toistoissa tuollaisella intensiivisellä harjoittelulla! Kivaa huomata välillä kehittyvänsäkin. Kävin keväälläkin salilla silloin tällöin, mutta tulokset huomaan oikeastaan vain reisissä. Ne ovat kasvaneet aika selvästi. :D Työkaveri kysyi loppukeväästä, olenko laihtunut. Ihanan viaton palaute. Vielä parempi, kun hän sanoi sen näkyvän naaman kohdalta. Kesäkunto (ja ylipäänsä se kunto) on näemmä jollain tasolla saavutettu. :) En ole missään vaiheessa ollutkaan mikään isokokoinen, mutta tiedän kyllä että paino nousi viime vuonna. Egyptin-reissun bikinikuvat ovat aika mielenkiintoista katseltavaa...

Mikkipaita H&M, shortsit Primark. Koska tällä lenkillä oli seuraa, saatoimme piipahtaa reissun päätteeksi läheiseen kebulaan. Oho.
Liikunnan suhteen mielestäni kesällä on kivointa juosta ulkona, ja tekisin vaikka mielelläni pelkästään sitä salin sijaan. On lämmin, vaatetus on kevyt, ajatus virtaa kuin vesi kun viilettää kauniita maisemia pitkin! Ja jos on murheita, kesäisen lenkin jälkeen ne varmasti tuntuvat paljon pienemmiltä.

Tuntuu muuten että ne jotka eivät harrasta liikuntaa, jättävät sen vääristä syistä tekemättä. En minä esimerkiksi ajattele pelkästään ulkonäköäni vaan ihan terveyttänikin. Jotkut eivät välitä kenties niin paljon miltä näyttävät, joten heistä kuntoilu saattaa tuntua pinnalliselta. Muistutan vain, että 2 kiloa lisää vuodessa on 20 kiloa kymmenessä vuodessa. Siinä ei ole kovilla enää pelkkä parisuhde vaan myös oman kropan kestävyys ja terveys. On kivempaa kantaa kauppakasseja ja polkea töihin, kun ne jaksaa tehdä ilman kohtuuttomia ponnisteluja.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannuskooste

Minä en ollut mökillä juhannuksena. Minä en grillannut monta kertaa päivässä. Minä en seissyt lauttajonossa matkalla Nauvoon huudellen, että "kyllä meillä olis toi purjevene jolla pääsis omaan saareen, mutta kun toi anoppi tulee merisairaaks niin siks täällä auton kanssa jonotellaan".


Ai niin, haimme myös äipän ja isän mökiltä pois. Ei hymyilyttänyt, koska autossa ei ollut ilmastointia.
Sen sijaan olimme isolla joukolla ystäväni vanhempien luona (ilman niitä vanhempia). Unohdin grillata, koska meidän tanssimuuvimme veivät mennessään. Söin siis vain kerran, ja loppuillan hyppelehdimme sohvalla / pellolla / naapurin trampoliinilla. Ne kuvat eivät tietenkään sovellu tälle sivulle. Lauantaina palasimme keräilemään itseämme kotiin ja puistoon. Sunnuntaina olin suorastaan röyhkeä petturi ja menin Myllyyn, ja löysin vahingossa kengät. Mielestäni tosin ne, jotka lähtevät maanpakoon juhannuksena ovat todellisia pettureita. Minun piti sentään saada kalustemaalia, jolla maalaan pian yhden peilipöydän. Blogilaisittain sanottuna mulla on DIY-projekti meneillään.


Kesäale mikä kesäale. Dinsko, 25 e.
Kohtasin kaupassa ennen juhannusta muuten hauskan ilmiön. Joka ikinenhän tiesi esimerkiksi juuri torstaina kaupassa asioidessaan että kaikki shoppasivat juhannusta varten. Ne jotka eivät "liiemmin viettäneet juhannusta", tekivät juuri siitä numeron ja menivät nokkavina kori kädessään ja ostivat vain viikonlopun makaroonit ja pari kaljaa. Huusivat vielä puoliääneen että "kulutusjuhla, boikotoin!". Sen sijaan juhannusshoppailijat olivat jäätävässä tungoksessa yllättävän rauhallisia: esimerkiksi keskustan marketissa ihmiset laahustivat kuin mitkäkin sunnuntaikävelijät. Epätoivossaan he yrittivät peittää sitä stressiä joka heillä pulppusi vakan alta: "okei mä ostin nää ruuat nyt, mut MITÄ HITTOA MÄ JUON?"

Ja on ihan oikeasti kiva asia, etteivät kaikki ihmiset vedä päätään täyteen juhlapäivänä. Mutta turha huudella että ilman viinaakin voi olla hauskaa, jos istuu kuin puupökkelö koko illan samassa paikassa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Åbo Fashion Weeks, day 4

Jotkut ovat varmasti kovin hämillään muotialan sanastosta. Iso osa tulee ranskasta ja englannista, joten pitänee valistaa ihmisiä, jotta he pystyvät keskustelemaan sivistyneesti haute couturesta.
  • Catwalk tarkoittaa kissakävelyä, jossa täytyy kävellä mahdollisimman liukkailla pinnoilla tai muuten vaikeutetussa maastossa korkokengissä, jotka ovat auttamattomasti aina liian pienet. Catwalkilla kävelijä pyrkii ansaitsemaan rahaa jotta pystyy ostamaan itselleen pari omenaa lounaaksi. Oman kierroksensa jälkeen kaikki nilkkansa nyrjäyttäneet mallit kävelevät kenkien suunnittelijan takana ja irvistävät kivusta.
  • Photographer. Ja koita nyt painottaa se oikein. Photographer ei koskaan tee mitään väärin, sillä hän osaa kyllä työnsä ja tyhmät mallit vain inisevät turhasta, jos on esimerkiksi 20 astetta pakkasta, intiimejä paikkoja näkyy kuvassa tai on 10 tunnin kuvaussession jälkeen hieman heikko olo. Photographer on herkkä taiteilija eikä suinkaan naisia kuolaava tavallinen kameramies.
  • Haute couture. Tämä on nyt sitä kalleinta, hienointa ja eniten kastommeidiä puvustoa. Turha arkisanastossa sinänsä, koska normaaleilla ihmisillä ei niihin ole varaa.
  • Vogue. Ilmeisesti tarkoittaa jollain kielellä muotia, mutta minulle se kertoo lehdestä jossa kuka vain saa luvan kanssa näyttää tissit.
  • Tour de France. Ei kun hetkinen, tämä ei nyt kuulunut tähän.
  •   Model agency. Työvoimatoimisto malleille, joiden pitää olla vähintään 172 senttiä pitkiä mutta silti se ei koskaan riitä. Toimistoilla malleja katsotaan kuin halpaa makkaraa, sellaisetkin ihmiset jotka ovat paljon rumempia kuin malli itse. Mallin CV:n, käytöksen ja muotisivistyksen pitää olla moitteettomassa kunnossa, vaikka heidän ei yleensä tarvitse puhua paljon työssään.
  •  Faux pas. Kun katsot iljettävää riekaletta jonkun toisen päällä tai kommentoit jotain takapajulan muoti-ilmiötä, tässä on sinulle ilmaus. Se on big no-no, nej-nej ja vielä kerran njet. Faux pas on ehkä otettu käyttöön, koska se kuulostaa coolimmalta kuin paljon käytetty "eeww". 
  • Avant-garde. Jotain, mitä minä voisin keksiä.
  • Muodin mekka. Pari nyrkkisääntöä: se on mahdollisimman kaukana Suomesta, ja sieltä saa hienompia vaatteita kuin täältä.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Åbo Fashion Weeks, day 3

Muoti on liikkunut nyt siihen suuntaan, että enää ei ole tärkeää tai oikeastaan edes sallittua näyttää rintavarustustaan bilettämään lähdettäessä, vaan uusi ilmiö on pepun korostaminen. Tai no se ei ole kovin uutta, mutta nyt ei tarvitse enää käyttää muotoja nuolevia mekkoja, vaan panostetaan luonnolliseen meikkiin ja höyhenenkevyisiin hörhelöpaitoihin. Miehet ihmettelevät, että missä ne tyrkyt tytöt ovat. Kengätkin ovat matalat, mutta säärtä saa näyttää koska muuten tyyli on hillitty. Tämän on huomannut muun muassa jenkkiläisistä ohjelmista, joissa koko perheen show'ssa laulajakokelaat saavat pukea lavalle pikkarien kokoiset "shortsit", mutta yläosat ovat aina hyvän maun mukaisia.

Koska less is more -ajattelu ei tunnu lähtevän maastamme millään, catwalkeilta poimitaan helposti ne trendit, jotka kannustavat peittämään ja pukeutumaan mummon vanhoihin pöytäliinoihin. Pöytäliinat henkivät vintagea ja ovat muodikkaasti pitsisiä, ja kiiltävällä vyöllä siihen saa ripauksen luksusta / kontrastia / tuot asun tähän päivään ja mitä näitä nyt on. Moniko on törmännyt noihin tosi inspiroiviin lauseisiin?

Muodin uusissa tuulissa on paljon hyviä puolia: vatsaa ei tarvitse vetää sisään kun kaupoista ei löydy muita kuin neliönmuotoisia - siis löysiä - yläosia, eikä sääriä tarvitse sheivailla koska maksimekot ovat muotia. Nyt on keksitty myös mukavat korkokengät, nimittäin lenkkarit pienellä nosteella! Meikki ja hiukset saavat olla luonnollisia (jännä juttu että tämä toistuu joka ikinen vuosi), mikä antaa siis luvan olla laiska ulkonäön suhteen vielä kesälläkin. Nyt tarvitset vain ripauksen kelmeää punaa poskille! Suomalaisen iholla (ainakin alkukesästä) se puna näyttää varmasti tosi viehkeältä.

Neonvärit sopivat tietysti parhaiten vain blondeille, joten se siitä sitten. Mihin tarvitset Elleä, kun minä kerron sinulle missä mennään. Täällä Helli Pippanen, Turku.

Ps. Tämä teksti on vielä tylsästi kuvaton, koska ulkona on ollut aikas kurja sää viime päivinä, ja olen pukeutunut lähinnä trikoisiin. :D

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Åbo Fashion Weeks, day 2

Toinen osa käsittelee muotisuunnittelijoita ja heidän näytöspelleilyjään. En pystyisi huutamaan kurkku suorana vain siksi, että jotkut kengät ovat Manolo Blahnikit. Jos ne ovat kauniit, niin tietysti sitten.

Maailmanlaajuisesti katsoen minua ärsyttää se, että muutama vanha patu on päässyt siihen asemaan että naiset odottavat muka kieli pitkällä heidän uutta mallistoaan. Sitten se mallisto onkin vain sellainen "inspiroiva" ja hemmetin kallis, eli ei mitään päällepantavaa, vaan mallit kävelevät catwalkilla kantaen jotain kuollutta lintua päässään. Älkää ymmärtäkö väärin, olen taiteen ystävä ja pidän siitä, ettei kaikki aina mene niin kuin kuuluu mennä. Mutta tuota lintua sanotaan haute coutureksi, ja joku ostaa sen vain siksi että se on Lagerfeldiltä. Eikä sitä koskaan sitten käytetä missään. Se on vain muodin masterpiece, joka pölyttyy hattuhyllyn parhaalla paikalla.

Tosi-tv lienee nostanut ärsytystäni muotimaailmaa kohtaan entisestään (turha rauhoitella siellä, että "se on käsikirjoitettua"). Ihan kuin mallin työ olisi jotain rakettitiedettä ja suunnittelijat jonkinasteisia jumalia. Kun näytöksen lopuksi mallit taputtavat ja kävelevät catwalkin vielä kerran ympäri suunnittelijan kanssa, mietin että piileekö sen hymyn takana kostonhimo suunnittelijaa ja surkeaa palkkaa kohtaan. Niin, muodissa on kyllä yksi tosi hieno asia: se työllistää ihmisiä. Mutta kun mallit menevät catwalkeilla vesiesteiden yli 20 sentin koroissaan, onko heillä siihen työsopparin puolesta joku sairasvakuutus vai kuinka? Eihän sellaisia tarvitse, kaikki on kaatumisen arvoista kunhan saa työskennellä Valentinolle.

5000 euron arvoisen laukun on pakko olla laadukas. Silti ehkä voisi muistaa, että ei se laatu nouse kahdestakympistä aina sitä mukaa kunnes päästään kymppitonniin. Jos kaadat kahvit Vuittonin päälle, niin kyllä sekin varmasti likaantuu.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Åbo Fashion Weeks, day 1

Mulla on tällä viikolla ihan omat muotiviikot, so stay tuned! Tarkastelen muotia, sen ilmiöitä ja muotisuunnittelijoita.

Ensimmäisessä osassa ajattelin käydä läpi mm. niitä kuuluisia luottovaatteita. Syksyisin tulee käsky H&M:n ylemmältä taholta: "tänä talvena tarvitset parkan." Tämä parka sattuu löytymään äitinikin vaatekaapista, ja sitä sanottiin meikäläisen lapsuudessa vielä anorakiksi. Kumpikin kuulostaa kamalalta, mutta takit ovat aikalailla samanlaisia. Leggingsejä on niin montaa kuosia, laatua ja versiota (jeggingsit ja treggingsit), että kenellä on valta sanoa, milloin ne ovat housut ja milloin eivät? Mun mielestä nyrkkisääntö voisi kyllä olla, että kunhan ei peppu näy läpi. Ruotsissa syksyllä vieraillessani tämä sääntö ei näyttänyt pätevän.

Lasit Primark, 1,50e!
Hyppysissäni on ensikäden tietoa tulevien vuodenaikojen muotitärpeistä, eikä tähän tarvittu edes vilkaisua muotilehtiin. Kesällä on takuuvarmasti sallittu keijukaismainen luonnonlapsilook (valkoista valkoista ja vähän roosaa), boheemi hippityyli sekä minimalistinen neonvärilook. Yksi suurimmista kusetuksista on se, kun joka toinen kesä vaatekaupoissa on toisiinsa yhteensopivaa oranssia, ja joka toinen kesä on pinkkiä. Eli toivottavasti teillä on niitä molempia varastossa, ettei tarvitse joka vuosi ostaa kaappeja täyteen "uutta trendiväriä". Tänä vuonna on tosin haettu jotain niiden värien väliltä, joten olemme taas loukussa.


Tänäkin syksynä trendiväreissä loistavat lila, konjakinruskea sekä vanha tuttu musta. Niitä yhdistelemällä saat sitten huikean persoonallisen asun, vaikka jokaisella nuorella naisella on samaa päällään koska kaupasta ei kerta kaikkiaan löydy muuta. Sinapinkeltainen saattaa kurkata jostain vaatekaupan nurkasta. Usein sanotaan, että musta on luottoväri ja se menee kaiken kanssa, mutta aika tylsää että joku yhdistää kaikki mustat vaatekappaleensa yhteen siksi koska se on turvallista. Mustien leggareiden kanssa saa pukea vaikka leopardikengät jos on hurjalla päällä.

Ballerinat Seppälästä (kerrankin löysin sieltä jotain)
Minäpä kerron, miksi niitä harmaita neuleita, mustia laukkuja ja ruskeita saappaita on sinulla jo kahdetkymmenet. Siksi, että ne tulevat joka syksy muotiin ja aina se kaupassa nököttävä trenssitakki näyttää paremmalta kuin se, jonka käytit jo viime talvena puhki. Kyllä, kokemusta löytyy täältäkin päästä. Kaikkein parasta on kyllä se, että lähdin helmikuussa hakemaan uusia talvikenkiä, mutta hyllyt olivat jo ahtaina kevätkengistä. Löysin onneksi yhden silmiä miellyttävän ja laadukkaan parin, mutta etsintä oli jo muuttunut todella epätoivoiseksi.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Bucket list

Löllöilen sohvalla ja olen innoissani ettei sunnuntaimasennusta ole paljon näkynyt. Päätin samalla täydentää "100 things to do before you die" -listaani. Okei, ei mulla ole sellaista missään paperilla mutta kuvittelen sen aina välillä olemassaolevaksi. Kuvittaisin tätä niillä pöllöillä "andthatswhoiam" -kuvilla, mutta en usko että sieltä löytyy paljonkaan näihin liittyviä otoksia. Haluan:
  • oranssin, jättimäisen lampun olohuoneeseen
  •  pitää joskus pandaa sylissä
  • olla maskottina jollekin joukkueelle tai heilua jonkun kaupan edessä vaikka jonain hedelmänä - mieluiten silti purilaisena
  • hypätä laskuvarjolla
  • kirjoittaa kirjan
  • lähteä aurinkolomalle kaveriporukalla
  • purjehtia
  • ääninäytellä piirretyssä!
 Mikään ei kai ole maailmassa mahdotonta, mutta eivät nämä kaikki ihan heti taida toteutua. :D Pistetään piristävä sunnuntaiheebo vielä tähän loppuun.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Turku-turisteille tiedoksi

...Että Turussa on muutakin syötävää ja juotavaa kuin Blanco ja Blanco ja Fontana. Minua alkoi mietityttää tämä aihe, kun luin jostain viime vuoden Cosmosta kunkin kaupungin menomestoja, joita asukkaat olivat listanneet. Oli oikein, että haastattelussa oli nuori opiskelijanainen. Oli väärin, ettei hän viitsinyt katsoa omaa napaansa kauemmas. Ei nainen voi olla kovin kultturelli ainakaan oman kaupunkinsa osalta, jos hän osaa mainita sekä ruokailuun että bilettämiseen vain Blancon ja sen penkit, joilla voi loppuyöstä tanssia.


Talvella en suosittele tänne tultavan turistimielessä. Inspistä voi olla vaikeaa hakea, kun kauppatori näyttää aamusta iltaan siltä, että siellä vilisee mustia muurahaisia. Turku on ennen kaikkea kesäkaupunki, eikä kesäisin edes oikeastaan tee mieli lähteä muualle. Jokirannassa voi istuskella ja ottaa aurinkoa, kaljan kanssa jokilaivalla tai ilman. Blanco on varmasti hieno paikka, en tiedä kun en halua metsästää kolmekymppisiä miehiä. Aivan vieressä (niin, Cosmon haastateltava ei vaihtanut esittelyssään edes korttelia) sijaitsee myös se Fontana, josta saa ihanaa ruokaa, mutta jossa vessat ovat hävyttömän paskassa kunnossa. Siskoni käveli sieltä pois, koska se ei todellakaan ollut sitä mitä ravintola itseltään antoi odottaa. Tykkään siitä että keskustan alue on loppujen lopuksi niin pieni, että kävelymatka ei ole mihinkään suuntaan liian pitkä. Brunssit ovat täyteen ahdettuja Blancossa ja Fontanassa (lopetan ihan just näistä puhumisen), joten suosittelen kokeilemaan Pinellaa ja Aula Cafea. ...Tai sitten menet vain syömään normaalikokoisia annoksia.



Turun grillit on testattu sekä kännissä että selvinpäin, ja makkaraperunat eivät ole pettäneet vielä koskaan. Mielestäni parhaat makkikset saa Martinsillan grillistä, Martinsillan vierestä. Siinä saa samalla myös nätit maisemat. J sanoi että Toriburger on paras. Siinä samassa rivissä on tosin pahamaineinen Ripuliluukku (kiinalaista ruokaa), eli kannattaa yön huojuvina tunteina katsoa aika tarkkaan mistä ruokansa tilaa.


Joku sanoi jossain jatko-opiskeluoppaassa naureskellen, että turkulaiset eivät itsekään tiedä "kummal pual jokke" sitä ollaan. Kyllä me tiedämme! Tuomiokirkko on täl pual jokke, ja Kauppatori ja muut ovat toispual. Näitä tulee jopa käytettyä toisinaan. Ja täytyy sanoa, ettei se Samppa Linna nyt ihan huono kuva turkulaismiehestä ole. :D Sitä huonoa läppändeerusta voi kuulla täällä varmasti piireistä riippumatta.
  
Turussa voi pikniköidä vaikka missä. Kupittaan puistossa on eniten tilaa. Muita oivia paikkoja ovat myös Puolalanpuisto ja Vartiovuorenmäki. Näköaloja voi ihailla Kuuvuoren päältä, joka on vähän kauempana keskustasta. Sinne pitää kävellä pienen puutaloalueen läpi. Aika romanttinen paikka. :)


Jos Turkuun tulee ja rahaa on jonkin verran taskussa, täällä ei voi ainakaan kesällä tulla tylsää. Kesäteatterit, Ruisrock, DBTL, futismatsit, jokiranta ja -laivat, Föri, ruotsinlaivat, terassit, Paavo Nurmi -maraton ja kaikki muu juoksupelleily, lenkkireitit, näyttelyt, baarit, Kupittaan puisto, keskiaikaiset markkinat, kauppatori, Jukupark, Flowpark... Ainoa asia mikä täältä ehkä puuttuu, on uimarannat. Niitä ei ole ihan lähietäisyydellä, ainakaan hienoja. Ne on korvattu Samppalinnan ja Kupittaan maauimaloilla. Samppis on "parempi", siellä on enemmän tilaa eikä ihan laumoittain lapsikatraita. Tosin siellä tuntee myös pientä painetta näyttää hyvältä.

Lenkkireiteistä muuten sen verran, että Ruissalossa on toki kaunista mutta niin myös Nummen ja Halisten suunnalla. Koroisten ristinkin ohittava lenkkipolku on keskellä luontoa mutta pitää turvallisesti joen vieressä, ettei eksy. Täällä on mielestäni näteimmät maisemat (eikä niistä tietenkään ole nyt kuvia paitsi tuo alempi). Reitin varrella on myös pieni kahvila, joka on sunnuntaisin auki.


Biletyksen osalta homma toimii Turussa kesäisin niin, että alkuhuikat otetaan jokirannassa. Sieltä saa takuuvarmasti seuraa jos etsii. Ainoa ikävä puoli nurmikolla kaljoittelussa on, että sinne nurmikolle tykätään myös kuseksia. Yöelämä on aika pienimuotoista täällä. Homobaareja on tietääkseni tasan yksi Yliopistonkadulla, ja klubeja laskeskelin noin kahdeksan(?) - siis alle 40-vuotiaille. Mukavimmat poket ovat Marilynissä, ja se kuuluu Forten kanssa myös halvimpiin baareihin. Ilkeimmät poket sen sijaan ovat Monkeyssa (ainakin joskus, ei nyt tuomita suoralta kädeltä :D), vaikka heidän Caliente-iltansa ovatkin vertaansa vailla. Siellä on usein vähän turhaa uhoamista, vaikka asiakkaat käyttäytyvät hyvin - ja kannattaa varata 9 euroa drinkkiin. Klubilla on usein hyviä esiintyjiä, mutta meikäläisellä on joskus siellä ylipukeutunut olo, kun hippejä on lattiasta kattoon.

Naantali, Turun loistava sivutuote!
Opiskelijahaalareita näkyy täällä vuodenajasta riippumatta, koska opiskelijoilla on aina jotain säätämistä meneillään. Joskus ottaa päähän, että he eivät viitsi edes pukeutua sen kummemmin illanviettoihin, koska "haalarit ja toppi on niin kätevät". Ja niin on ilmeisesti laittamattomat hiukset ja olematon meikkikin. Mutta seuraa vailla olevat voivat bongailla haalarien mukaan itselleen heiloja - keltaiset ovat mitä todennäköisimmin hoitsuja, lilat insinöörejä, mustat lääkisopiskelijoita... It's your pick! (Värit voivat vaihdella mainituista. Oksennusvaara. Ei alle 18-vuotiaille.)


Turun hyvä ja huono puoli on se, että täällä on pienet piirit. Joku on aina jonkun toisen eksä, vanha koulukaveri tai serkku. Täällä ei myöskään törmää joka kadun varrella historiallisiin rakennuksiin, monumentteihin tai johonkin muuhun turistirysään. Helsingissä on usein tunne, että olen jotenkin pienempi niiden juna-asemien ja muiden edessä. Täällä turistitkin (eli kiinalaiset) ovat keskittyneet enimmäkseen Tuomiokirkon ympärille, ja niin on hyvä.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Juhlahumua!

Siskoni pääsi ripiltä, eiku kuin vanha se on ylioppilaaksi lauantaina. Päivä oli onneksi säänsäkin puolesta jo erinomainen, seura ja ruoka oli loistavaa, eikä juomapuolta päässyt kukaan unohtamaan. Kävin myös kaverin synttäreillä, ja luksusta oli sekin että joka paikkaan sai autokyydin. :D Mulla oli sekä perjantain valmistujaisissa että lauantain yo-juhlissa pitkään käyttöönottoa odottanut mekko, joka pienennyksen jälkeen on kyllä juuri sellainen kuin pitikin. :) Oli pirun mukava kyllä päälläkin, ja viileä!



Lakituksesta sen verran, että kaikki eivät tietenkään mahtuneet saliin (miksi meidänkin joukoista piti kuuden päästä katsomaan tilaisuutta?), joten meidät pistettiin ruokalaan seuraamaan screenin kautta toimitusta. Tekniikkahan siinä petti, ja tiukka yleisö turhautui hieman. Meitä lähinnä nauratti, ja siirryimme saliin siinä vaiheessa kun lakkien painaminen päähän lähestyi. Kuten aina, tuoreen ylioppilaan puhetta on joko korruptoimalla pistetty tylsempään kuosiin tai sitten he eivät oikeasti osaa käyttää niitä oppeja, joita äidinkielen tunneilla on annettu.


Nälkä kurni jo kaikkien vatsassa, ja sukulaiset tulivat tietysti kaikki samaan aikaan tasan kello 14.30 paikan päälle. Totesimme lihapullia mutustaessamme että äiti oli laittanut kaikkien yo-kuvia esille paitsi minun. "Se on jossain laatikon pohjalla." Arvostan.

Ilma oli niin ihana ja ystäväni äiti niin mukava kuskatessaan meitä, että annan päivälle täyden kympin. Ehkä ei olisi tarvinnut huutaa myöhemmin illalla taksin ikkunasta että "täällä haisee köyhät", mutta ei kukaan näyttänyt ottavan sitä tosissaan. Joku luuli nähneensä enkelin, kun kävelin hänen ohitseen. Loppuilta meni siis Aussie Barissa, koska hiukan tyyriistä juomista huolimatta musiikki on siellä aivan parasta.

Ja tänään, 30 asteen lämmössä on ihanaa keskittyä pakkaamaan muuttolaatikoita. Keskiviikkona herään sitten jo ihan eri paikasta!