Tasapainoinen ruokavalio - herkkuja kummassakin kädessä

Olo oli kuin muistotilaisuuteen tultaessa. Astuimme sisään ja kerroimme asiamme tarjoilijalle. Kyllä, olimme saapuneet Jesse's Dineen syömään yllätysmenua. Vastaanotto oli kuitenkin sitä lajia kuin meitä olisi odotettu käräjille. Ulko-ovi ei pamahtanut, meillä oli normaalit ja hyväksyttävät vaatteet ja puhuimme hillityllä äänellä. Miksi koko asiakaskunta siis tuijotti meitä? Aivan jäätävä tunnelma, vaikka siellä oli noin viisi pöydällistä ruokailijoita. Yhdessä pöydässä oli ilmeisesti salaisia agentteja/toimittajia, koska he tuijottivat meitä joka kerta kun annokset saapuivat pöytään - ja vähän niiden välissäkin. Keskenään he eivät puhuneet lähes mitään, joten aivan varmasti heillä oli jokin missio. Pikkuhiljaa porukka alkoi kuitenkin rentoutua, eikä meidän tarvinnut enää puoliksi kuiskata.

Ruoka oli loistavaa, mutten kehdannut ottaa kuvaa alkukeitosta agenttien tuijottaessa takavasemmalta. Punajuurikeitto oli ihanaa - juureslastuja joukossa ja basilikatahnaa lautasen reunoilla. En ole koskaan saanut vastaavaa, joten se oli kivaa vaihtelua jollekin kuivalle patonkikorille, jonka aika usein ravintolassa saa. Pääruuaksi oli matalakypsennettyä viljaporsasta ja kasviksia. Olisimme halunneet nuolla lautaset J:n kanssa, se oli oikeasti parasta ruokaa vähään aikaan! Jälkiruoka oli aika friikkiä, koska se rätisi vimmatusti lautasella ja vielä pahemmin suussa. Oli vähän vaikeaa pidätellä naurua, kun kuuntelimme pientä pommitusta hampaidemme välissä. Jälkkäri oli hyvää, mutta ei yllä lemppareihini. Tarjoilijat olivat mukavia, ja tuolla saa näemmä aika erikoisia aterioita. Sieltä voi jopa tilata kokin kotiin! Harkintaan... :D

Pannacottaa, kahta lajia mustikkasoosia, jotain keksimuruja ja sorbettia. Noita muita tököttejä en nyt muista!

Tämä viikko on mennyt vähän herkutteluksi muutenkin. HeiaHeia ammottaa kivasti tyhjyyttään, ja syytän tästä aikatauluani, johon en ole vielä tottunut. Herään viideltä, olen kahdeksan tuntia töissä ja sitten luen neljä tuntia. Okei, torstaina piti lukea mutta nukahdin puoleksitoista tunniksi, vaikka kuinka yritin avata silmäni aina uudestaan. Huhhuh. Onneksi sentään päivänvaloa on jo pitkälle iltaan, ja töissä mut otettiin tosi kivasti taas vastaan. :) Kyllä tämä rytmi tästä paranee ja parempi olisikin, koska pääsykokeeseen on enää neljä viikkoa! Ehkä sinne salille pitää mennä heti töiden jälkeen, koska iltaisin olen niin puhki.

Suffeli Puffit maistuivat meille kerran tällä viikolla...

...jos toisenkin. Om-fucking-nom.