keskiviikko 24. lokakuuta 2012

City-kissan muotipostaus

Tai sitten ei! Kenkävarastoni talvelle on säälittävä: uggit ja mustat buutsit. Päätin siis tänään ostaa itselleni kunnon syksy-/talvikengät. En yleensä tykkää ostella kenkiä, koska niiden sovittaminen on jotenkin tylsää ja kenkärivistöt näyttävät niin yksitoikkoisilta kaupassa. Pitää siis mielellään tietää valmiiksi tarkkaan, mitä etsii. Nyt tiesin.

Siellä ne kiiltää uutuuttaan.

Lähdimme Skanssiin etsimään perusmustia mymmelikenkiä, jotka sopivat lähes kaiken kanssa. Hups, multa puuttuu semmoiset kokonaan! Nämä osuivatkin silmääni varmaan 10 minuutin kiertelyn jälkeen. Selvisimme poikaystäväni kanssa siis vähällä, mutta tajusin ettei näitä välttämättä voi enää käyttää kovassa lumipyryssä niiden olemattoman varren takia... Eli joudun ostamaan vielä yhdet talvikengät.


  Tämän jälkeen päätimme mennä kuvaamaan autoamme myynnin varalta, ja siinä samassa halusin, että pitkään kaapissa seissyt leopardiliivini ikuistetaan(voitte uskoa että sitä kuvattiin enemmän kuin autoa..) Se on älyttömän lämmin ja ah niin pehmeä - ja tietenkin tekoturkista!



Loppuun huomio! Obs! Olen saattamassa yhden erittäin paikallaan junnanneen sisustusprojektin päätökseensä, josta toivattavasti näette lähipäivinä kuvia. Sanotaan vaikka näin, että valmistusta on viivyttänyt se, että luulin olevani hyvä ompelemaan. En ollut, mutta nyt tiedän miten homman saa toimimaan. Tänään en sitä enää tee, koska näen ystävääni jota en ole nähnyt ihan_liian_pitkään_aikaan. <3

perjantai 19. lokakuuta 2012

Ihmiset maksaa rahaa

Suomessa vuosittain julkaistavia verotietoja sanotaan myös kateuslistaksi. Katsellaan vähän lääkäreiden ja yritysjohtajien huikeita palkkoja ja huudellaan että "kyllä mullekin kelpais 7 milliä vuodessa". Jotkut katkerat yksilöt uhoavat että nämä rikkaat ovat snobeja, jotka eivät tiedä oikeasta työstä mitään. Kovin moni suomalainen miljonääri ei käsittääkseni istu kotona rahojensa kanssa tai vietä päiviään shoppaillen. Kyllä raha suurimmaksi osaksi ansaitaan Suomessa vielä kovalla työllä, onneksi.

Luin erään naisfilosofin haastattelun, jossa hän kertoi että tutkimuksen mukaan onnellisuus lakkaa kasvamasta kun kuukausitulot ylittävät 6000 euroa. Helppo uskoa: tässä kohtaa on vaativammankin ihmisen perustarpeet ja elektroniikannälkä varmasti tyydytetty.

dreamstime.com

Tämä on niin ristiriitainen asia. Ihmiset lottoavat aivan hulluna eivätkä innokkaimmat edes tajua, paljonko heillä menee vuosittain jo pelkästään lottokuponkeihin ja muihin rahapeleihin. Sitten kun joku voittaa potin, sillä ei kuitenkaan tehdä mitään erikoista, koska "ei tarvitse"(Iltalehden haastattelujen mukaan). Joku ei edes vaihda paskaa ooppeliaan pihasta, koska se on niin rakas. Jotkut eivät edes kerro lapsilleen asiasta vaan istuvat rahojensa päällä. Kannattaisiko elämästä nauttia edes vähäsen?

Yritysjohtajat ynnä muut ovat tehneet pitkiä päiviä päästäkseen siihen missä nyt ovat. "Alemman luokan" ihmiset väittävät usein, että isojen pomojen elämään mahtuvat vain raha ja firman hyvä tulos. Joidenkin mielestä lääkäritkin ovat tunteettomia pökkelöitä, jotka ansaitsevat aivan liikaa. Tähän kohtaan kysymys: Mistä hinnasta voisit leikata toisen ihmisen ja ottaa vastuun hänen mahdollisesta kuolemastaan leikkauspöydälle? Olisitko itse valmis opiskelemaan jopa 8 vuotta ja sitten elelemään 2000 euron kuukausipalkalla? Sitä minäkin.

wired.com
Joillain vähemmän ansaitsevilla ei tunnu koskaan olevan rahaa tilillä, vaikka heillä olisikin mahdollisuus pihistää jostain. Mitä he vastaavat kysymykseen "onko raha sinulle tärkeää"? Hehän "tarvitsevat" jatkuvasti kaikenlaista. Jos heille antaisi 10 000 euroa, häviäisikö se saman tien? Ystäväni kanssa olemme miettineet, että rahaa on helppo säästää koska sitä ei yksinkertaisesti kulu järjettömästi. Vuokra ja ruoka ovat oikeastaan ainoat pakolliset. Onko raha tällaiselle kuluttajalle tärkeää? Periaattessa ei. Kenen elämä siis oikeasti pyörii rahan ympärillä, ja miten luokitella ahne ihminen? Hyvin palkatullakin voi tosin olla tili tyhjillään, joten kai se on ihan ihmisen tottumuksista kiinni. Vaiko vain itsekurista? Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta tarkoitus oli vähän sekoitella pakkaa. Saa toki vastatakin noihin kysymyksiin.

Tässä vielä lista asioista, joita ei karkeasti ajateltuna rahalla saa :)
  • rakkaus
  • oikeat ystävät
  • tyylitaju
  • käytöstavat
  • nuoruus
  • terveys(esim. syöpää ei estellä rahalla)
  • kunnioitus
  • hyvä lauluääni
  • kauneus
  • mielikuvitus
Keksittekö lisää?

torstai 18. lokakuuta 2012

Syksy on jo pitkällä, ja sen näkee naamasta

Olen nukkunut jo monta yötä peräkkäin äärimmäisen levottomasti ja huonosti, ja se alkaa näkyä naamassa ja kuulua äänessä. Painajaiset ovat tulleet jäädäkseen: välillä joku murtautuu asuntoomme ja uhkaa myrkyttää meidät kaasulla, välillä ystäviäni kidutetaan yökerhossa ja minut pakotetaan katsomaan ja niin edelleen... Toivottavasti te ette näe tästä painajaisia. :D

Kommari?
Oli vähän syysväsymystä

maanantai 15. lokakuuta 2012

Stressaako? Älä valehtele

Kiire ja stressi ovat varmasti hyväksytyimpiä tekosyitä Suomessa olla tekemättä loppujen lopuksi yhtään mitään. En voi käsittää, miten joku ihminen voi ruksia kalenterinsa täyteen ja sen jälkeen valittaa stressistä. Että hän oikein ansaitsee sairastaa välillä että saa kiireen keskellä levätä. "Kehoni viestii, ettei nyt ole kaikki kunnossa." Niin, haukkasit liian suuren palan ja nyt jätät menemättä tapahtumiin ja näkemättä ystäviäsi, koska stressaa niin kovasti. Paskat, myönnä ettei sinua vain kiinnosta.


Erään turkulaisen baarin vessassa minua neuvoi viisas vessakirjoitus, jonka huojuen luin peilistä: "Työnnä perseesees kaikki se, mikä maistuu paskalle." Olen noudattanut itse tätä neuvoa. Se on paljon parempi neuvo kuin että "elä hetkessä", koska tämä asettaa enemmän paineita. Tuossa peppuun työntämisessä kehotetaan ystävällisesti irrottamaan niistä asioista, jotka väsyttävät, stressaavat, saavat huonolle tuulelle tai toivomaan että tekisit jotain muuta. Hoida hommat jotka ovat hoidettavissa, ja karsi kaikki muu mahdollinen mikä vähänkin tuntuu kurjalta. Ja ymmärrän kyllä, että monen opiskelijan on pakko käydä töissä koulun ohella. En puhukaan nyt näistä välttämättömistä pakoista.

Eräs anonyymi kotikissa näyttää mallia, miten otetaan mahdollisimman rennosti.


Lukiossa kolmannen keväällä kaikki alkoivat lukea kirjoituksiin, ja kaikennäköisiä harrastuksia lopetettiin, koska "mun pitää lukea". Ja kuinka monet meistä istuivatkaan tunnin välein Facebookissa tai siihen aikaan vielä IRC-Galleriassa? Teknologia on koukuttanut meidät. Tietokoneet ja muut vempeleet ovat aikasyöppöjä, ja luulemme että meillä on tulipalokiire koko ajan, vain koska emme saa silmiämme irti ruudusta. Väitän siis että suurin osa tekaisee stressinsä ja kiireensä. Haluaisin tietää mihin heidän aikansa oikeasti kuluu.

Ihmiset, ette tarvitse stressiä tekosyynä sille että saatte mennä kasvohoitoihin, nukkua pitkät päikkärit tai möllöttää perjantai-illan rauhassa. Kun teette teille miellyttäviä juttuja tarpeeksi usein (siis päivittäin), teidän ei tarvitse jonain päivänä kiireestä kaljuuntuneina huutaa tuntemattomille ihmisille ja vihata aivan kaikkia ympärillänne (näitä on nähty). Osaatte hymyillä ja suvaitsette kanssaeläjänne.

Lopuksi ihan vinkkinä, että se jooga ei saa teitä rentoutumaan jos juoksette sinne kauppareissun ja teatteriesityksen välissä. Hemmottelu ei aina tarkoita, että pitää ostaa rahalla joku tuoksukynttilä koska Cosmo sanoi niin. Minä esimerkiksi hemmottelen itseäni hyvällä ruualla, josta tulee sataprosenttisen varmasti rentoutunut mieli.